Kolumni: Sinikka ja Pirkko ovat pappia vailla

7.2.2017 13:15

Kirkkoherranvirastossa.

Helsingissä muutama pappi odottaa sormet syyhyten maaliskuun 1. päivää.

— Sinikka tässä hei. Suunnittelemme kullan kanssa kesähäitä. Kirkkohäät ovat kiikarissa.

— Sehän on suloista. Oletteko ensimmäisellä kierroksella?

— Mitä merkitystä sillä on?

— Paljonkin. Seurakuntamme papiston jyrkin siipi vihkaisee vain ensimmäisen kierroksen pareja. Tiukin jäärä edellyttää, että morsian on neitsyt ja eikä sulhanen ole menettänyt poikuuttaan ennen hääyötä.

— Pirkko ja minä olemme kumpikin olleet aiemmin tahoillamme naimisissa.

— Pirkko! Olisitte heti sanoneet, ettei kyse ole heteroparista vaan lesboparista. Kukaan meidän seurakunnan papeista ei uskalla uhmata vihkikieltoa. Vihkimisiä vahdataan nyt sekä silmä- että kameravalvonnalla. Tuomiokapitulin asessorit katsovat nauhat maanantaisin ensityönään.

— Pitääkö meidän marssia maistraattiin?

— Ei välttämättä. Kyllä hiippakunnasta saattaa löytyä vihkipappi teillekin. Vihkiminen hoidetaan yön hiljaisina tunteina syrjäisessä kyläkirkossa, joka on teknisen valvonnan ulkopuolella. Kirkkoon ei myöskään saa karauttaa autoletkassa, etteivät koirat perään hauku.

— Salavihkiminen kuulostaa meistä erikoiselta, koska tulimme kaapista ulos jo 2000-luvun alussa.

— Jos haluatte mennä naimisiin päivänvalossa, niin on meillä siihenkin lääke.

— Mikäs se on?

— Helsingissä muutama pappi odottaa sormet syyhyten maaliskuun 1. päivää. He elävät 2040-lukua jo nyt.

— Tervetuloa sitten vihkimisen jälkeen rukoilemaan meidän pappien kanssa.

— Ai se onnistuu?

— Pääsääntöisesti kyllä. Jos ei kohdalle osu pappi, jolle homo- ja lesboparien rukoileminen on myrkkyä.

— Voiko pappi siis kieltäytyä rukoilemasta kanssamme?

— Voi. Siksi etsimme rukoushetkeenne papin, joka ei rukoile liittonne rakoilemisen vaan sen kestävyyden puolesta.

Kyösti Suolanen
Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien toimittaja.