Kolumni: Minä, pätkätyöläinen

28.6.2017 13:15

Lähes koko elämäni ajan minulle on toitotettu, miten työmarkkinoilla on tarvetta osaajille, ja meidät suunnilleen revitään töihin.

Sitten tuli aika siirtyä työelämään. Totuus olikin hieman toisenlainen.

Meillä on kuuden naisen kaveriporukka lukioajoilta. Kaikki päädyimme opiskelemaan eri aloja kauppatieteistä tiedotusoppiin, itselläni pääaineena maatalousekonomia.

Neljä meistä on valmistunut, kaksi opiskelee vielä. Kaikki valmistuneet ovat löytäneet töitä.

Kahdella ystävistäni on määräaikainen sopimus, jonka jatkosta ei ole mitään takeita. Kolmannella oli aluksi määräaikainen sopimus, jota jatkettiin. Työn jatko riippuu rahoituksen saamisesta.

Bioanalyytikoksi valmistunut ystäväni on onnistunut saamaan vakituisen sopimuksen terveydenhoitoalalta. Tosin sekin oli uhattuna, koska lääkäriketju, jossa hän työskentelee, yhdistettiin toisen kanssa.

Määräaikaiset sopimukset ja irtisanomisuhka ovat ikäluokkani todellisuutta. Jo vuoden mittainen työsopimus on saavutus. Silloin elämää voi suunnitella edes joksikin aikaa eteenpäin.

Meille on normaalia, että ennen määräaikaisen työn alkamista täytyy jo etsiä seuraavaa. Elämä on jatkuvaa työnhakua ja epävarmuutta.

Vuonna 2015 arvioitiin, että suomalaiset työskentelisivät noin kymmenessä paikassa työuransa aikana.

Minulla on ikää 25 vuotta. Ansioluettelostani löytyy jo nyt 12 paikkaa aina siivoojasta suurlähetystöharjoittelijaan.

Olen kiitollinen kaikista kokemuksista, mutta jossain vaiheessa olisi mukava saada pysyvyyttä elämään.

Ja omistusasunnosta olisi kiva edes haaveilla.

Anna-Elina Perttula
Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien toimittaja.