Taiteen soisi rakentuvan osaksi arkea

PääkirjoitusNiin sanottu prosenttiperiaate nostattaa Kouvolassa vastakkaisia mielipiteitä. Kyseessä on käytäntö, jossa noin sadasosa rakennuskustannuksista käytetään taiteeseen.

Periaatteen kannattajat näkevät käytännön hyvänä keinona tukea paikallisia taiteilijoita, alueellista identiteettiä ja kuntalaisten hyvinvointia. Kuntapäättäjien näkökulmasta prosenttiperiaate vaikuttaa olevan, ainakin järjestelmällisesti noudatettuna, luksusta, johon kaupungilla ei ole nyt varaa.

Taide vie arjen yläpuolelle, ja kipeimmin sitä tarvitaan osana arkea. Kulttuurin eri ilmentymät ovat kunnallista peruspalvelua. Niiden soisi näkyvän kaupungin rakennushankkeissa — myös niissä, jotka eivät valmistuttuaan palvele varsinaisessa kulttuuritarkoituksessa. Jos taiteilijoiden panos otetaan hankkeissa huomioon jo suunnitteluvaiheessa, lopputulos on mahdollisesti jotakin, josta Kouvola voi olla ylpeä ja kenties jopa tunnettu.

Kouvolassa prosenttitaidekohteeksi on ehdotettu muun muassa Mansikka-ahon koulua. Kiirettä pitäisi, sillä koulun on määrä valmistua keväällä 2014.

Säästökuurilla olevassa kaupungissa on ymmärrettävää, että taidehankinnan periaatteissa korostuu tapauskohtainen harkinta. Esimerkiksi Salon kaupunki oli ollut esimerkillinen ja säntillinen prosenttiperiaatteellinen 1970-luvulta saakka. Tilanteen muuttivat kuntaliitos ja äkillinen rakennemuutos.

Ympäristötaiteen säätiö on saanut tehtäväkseen selvityksen, jolla etsitään kunnille porkkanoita prosenttiperiaatteen noudattamiseen. Jos hyvin käy, kannustin löytyy myös Kouvolalle.