Virkamiestyöryhmän esityksen julkistaminen poisti viimeisetkin pidäkkeet kuntauudistuksen vastakkainasettelun kärjistymiseltä. Oppositio on jo ehtinyt sujuvasti syyttää hallitusta niin asiantuntijoiden selän taakse piiloutumisesta kuin siitä, että asiantuntijoita ei kuulla.

Uudistuskriittisten mielestä oikeat asiantuntijat ovat nykyisten kuntien edustajat, etenkin poliitikot. He pääsevät ääneen jo ensi viikolla alkavasta maakuntakierroksesta lähtien ja sen jälkeen, kun jokainen kunta antaa oman lausuntonsa. Tämäkin menettelytapa tuomitaan lavastukseksi.

Vastarinnan perussanastoa on pelko lähidemokratian vähentymisestä tai katoamisesta. Väitetään, että kuntien liittyessä yhteen palvelut kasautuvat keskustaajamiin, ja laidemmalla asuvilta häviää vaikutusvalta.

Tämä ilmiö on asiaa tunteville tuttu jo nykyisin. Pienissäkin kunnissa suuret kylät sanelevat.

Kuntakoon kasvaessa kyläpolitikoinnin edellytykset voivat vähentyä, mutta oikea demokratia vahvistua. Mikä arvo on pienen kunnan itsemääräämisoikeudella, kun talous menee riittävän tiukaksi, ja ollaan naapurikunnan tai kuntayhtymän tuottamien palvelujen varassa?

Isossa kunnassa valtuutetuilla on enemmän oikeaa valtaa ja varaa päätöksiin. On myös varaa kasvattaa lautakuntien määrää, jota viime aikoina monissa kunnissa on pienennetty, jos halutaan vankistaa asioiden luottamusmieskäsittelyä.

Kuntalaiset toisaalta siirtävät koko ajan oman valtansa käyttöä perinteisistä rakenteista uudenaikaisiin joustavampiin keinoihin: kansalaisliikkeisiin, adresseihin ja tempauksiin. Isommissa kunnissa tällaisella suoralla demokratiallakin on enemmän tilaa ja vahvempi pohja.

Markku Espo

markku.espo@kouvolansanomat.fi