Lobbauksella turhaan kielteinen kaiku

Europarlamentaarikko Satu Hassi (vihr.) vaatii sitovia säädöksiä lobbaukselle EU:ssa. Hassi on kuullut lobbaajilta muun muassa sellaisen tiedon, että sokerilla ei ole mitään tekemistä lasten lihavuuden kanssa.

Hassin kollega Alexander Stubb (kok.) on laatimassa mietintöä lobbauksesta. Hän muistuttaa, että EU-parlamentilla on jo nyt sitovat säännöt lobbauksesta. Hassi pitää kollegansa lobbausnäkemystä kaunistelevana.

Lobbaus-sanalla on Suomessa kielteinen arvolataus: Lobbauksessa on kysymys jostakin hämärästä, epämääräisestä suhmuroinnista, jota harrastetaan suljettujen ovien takana. Jos joku lobbaa, niin hän on ajamassa arveluttavaa asiaa.

Tällainen mustavalkoinen näkemys on täysin tuulesta temmattu. Samanlaista toimintaa on EU-parlamenttia pienemmissäkin piireissä. Kun Kouvolan seudulta lähtee kuntadelegaatio kertomaan näkemyksistään ministeriöön Helsinkiin, kyseessä on tyylipuhdas lobbaus, eli omien näkemysten kertominen valtaa pitäville. Kukaan ei kyseenalaista tällaista toimintaa.

EU:ssa lobbaus on toki oma lukunsa. Europarlamentaarikkojen suosiota kalastelevat lukuisat tahot, joiden tavoitteena on - totta kai - oman asian mahdollisimman myönteinen kehittyminen.

Lobbauksen rajoittaminen olisi demokratian halventamista. Kun europarlamentaarikko saa näkemyksiä mahdollisimman monesta lähteestä, sirpaleista syntyy kokonaisnäkemys, jonka perusteella syntyy toivon mukaan paras mahdollinen päätös.

Sitä ei voi kieltää, etteivätkö lobbaajat puhuisi aika ajoin kaunisteltua totuutta, jopa valheitakin. Lobbaajan avatessa suunsa päättäjän täytyy aina muistaa, kenen ääntä puhuja käyttää. Olisi kovin lyhytnäköistä politiikkaa suitsia lobbausta sillä perusteella, että joukossa voi olla valheellistakin viestiä.

Yleensä kun voi luottaa valheellisen tiedon pois suodattumiseen. Jos joku kiistää sokerin ja lihavuuden välisen suhteen, kansalainen voinee olla varma, että myös europarlamentaarikko oivaltaa tällaisen väitteen oudoksi.