Europarlamentissa pukki pääsee liian helposti kaalimaalle

Kouvolan Sanomien pääkirjoitus 25.9. käsitteli lobbausta EU:ssa ja totesi, että lobbauksen rajoittaminen olisi demokratian halventamista. Toki demokratiaan kuuluu, että erilaisten eturyhmien, vaikkapa maakuntien, ammattiliittojen ja pienyritysten edustajat pääsevät päättäjien puheille.

En olekaan esittänyt lobbauksen rajoittamista, vaan parempia sääntöjä, jotka tekisivät lobbauksesta avointa, euroslangilla "läpinäkyvää".

Minun mielestäni nykyisin europarlamentissa raha ratkaisee liikaa ja pukki pääsee liian helposti kaalimaalle.

Haluaisin sylttytehtaan aina näkyviin. Toisin sanoen kaikkien lobbausorganisaatioiden tulisi julkistaa rahoittajansa, toimeksiantajansa ja mihin päätöksiin ne pyrkivät vaikuttamaan. Esimerkiksi osa potilasjärjestöistä ei kerro, ottavatko ne rahaa lääketeollisuudelta. Kun tällaisen järjestön lähetti tapaa mepin, ketä hän oikeasti edustaa, potilaita vai lääkefirmaa? Minusta tämän tiedon tulisi olla julkinen.

Toiseksi pitää taata tasapuolisuus. Suomen eduskunnassa valiokunnat kuuntelevat aina kunkin lain kannalta merkitykselliset osapuolet, esimerkiksi työlaeista vähintään työnantajien ja ammattiliittojen edustajat. Europarlamentissa jää kunkin mepin omaksi asiaksi, minkä tahojen edustajia hän tapaa.

Europarlamentissa kunkin asian esittelijäksi eli raportööriksi nimetyllä mepillä on iso valta. Hän johtaa neuvotteluja muita poliittista ryhmiä edustavien niin sanottujen varjoraportöörien välillä. Usein näissä neuvotteluissa ratkaistaan suuri määrä päätöksen yksityiskohtia. Siksi raportöörillä ja varjoraportööreillä tulisi mielestäni olla velvollisuus julkistaa, keiden tahojen edustajia ovat kyseisen asian merkeissä tavanneet.

Kolmanneksi pitäisi estää pukkien pääsy kaalimaan vartijaksi, eli pitäisi luoda jääviyssäännöt. Juuri siksi, että raportöörillä on suuri valta, kenekään ei pitäisi voida toimia raportöörinä asiassa, joka liippaa omaa tai lähisukulaisen huomattavaa taloudellista etua tai siviilityönantajan tai vaalirahoittajan intressiä. Esimerkiksi autoteollisuudelta vaalirahaa saaneen ei pitäisi voida olla autojen päästöjä tai ilmansaastenormeja koskevien lakien raportööri, ja samat sanat esimerkiksi lääketeollisuudelta rahaa saaneesta ja lääkelainsäädännöstä, pankeilta vaalirahaa saaneesta ja pankki- tai rahanpesulaeista sekä kemikaaliteollisuudesta ja kemikaalilainsäädännöstä.

Kouvolan Sanomat arvelee, että mepit osaavat jättää omaan arvoonsa lobbarin, joka esimerkiksi väittää, ettei kasvavalla sokerin syönnillä ole mitään yhteyttä lasten lihavuuteen. Kunpa tämä olisikin totta! Ikävä kyllä olen kuullut tämän väitteen paitsi karkkiteollisuuden lobbareilta, myös mepeiltä valiokuntakeskusteluissa. Autoteollisuuden lobbarien väite siitä, että ilman saasteiden päiväraja-arvojen ylitykset ovat terveydelle vaarattomia, toistettiin valiokunnassa ja jopa poliittisten ryhmien edustajien välisissä yksityiskohtaisissa neuvotteluissa ilmansaastelainsäädännöstä.

Uskon, että paras tapa parantaa lobbauksen kaikua on nimenomaan kunnon sääntöjen luominen. Lobbauksen pitää olla avointa ja mepeillä pitää olla jääviyssäännöt.

Satu Hassi