Maahanmuuttajat luulon markkinoilla

Maahanmuuttajakeskustelun omaksi erikoispiirteeksi näyttää muotoutuneen se, että kovimmalla äänellä sitä käyvät ne, jotka tietävät aiheesta vähiten, mutta luulevat eniten. Luulijan tunnistaa siitä, että aihepiirin keskeisimmätkin käsitteet saavat hänet kompastelemaan.

Havainnollisen esimerkin tästä tarjoaa Rauno Juutinen

(Lukijat 9.3.).

Viimeistään siinä vaiheessa kun Juutinen kirjoituksessaan yhdistää kiintiöpakolaiset ja Somalian toisiinsa, kärsivällisinkin lukija tajuaa, että kirjoittaja on ns. lumiukkotilassa. Eli aivan pihalla.

Somalialaiset ovat tulleet Suomeen turvapaikanhakijoina, eivät kiintiöpakolaisina. Kiintiöpakolaiset eivät saavu Suomeen omatoimisesti. Heidät haetaan tänne YK:n ylläpitämiltä pakolaisleireiltä. Viime vuosina kiintiöpakolaisiksi on valikoitunut muun muassa burmalaisia, irakilaisia ja afganistanilaisia.

Juutinen antaa myös ymmärtää, että Suomi olisi sälyttänyt muita maita raskaamman taakan harteilleen, kun hän mainitsee, että kiintiöpakolaisia ottaa vastaan vain noin 15 maata. Näinhän ei suinkaan ole. Ne muut maat vain hoitavat oman osuutensa humanitaarisesta maahanmuutosta muilla keinoin, joko pelkästään turvapaikkamenettelyn avulla tai harjoittamalla Suomea aktiivisempaa siirtolaispolitiikkaa.

Juutisen kirjoituksen kiinnostavin osa onkin se, jossa hän käsittelee ihmisten muuttamista paikasta toiseen. Hän ei näe mitään luonnollista siinä, että ihmiset muuttavat erilaisesta kulttuurista ja erilaisista ilmasto-oloista täysin vieraaseen yhteiskuntaan. Siispä kaikki Thaimaahan muuttaneet suomalaiset: äkkiä takaisin kotiin! Te olette toimineet luonnottomasti. Vai mitä, Rauno Juutinen?

Kun Juutinen mainitsee yhteiskunnan, jossa oikeudet ja velvollisuudet eivät ole sidottuja kansalaisen sukupuoleen tai maailmankatsomukseen, hän viitannee Suomeen. Ilmeisesti Juutinen ei ole tutustunut asevelvollisuuslain sisältöön.

Juha Hakala

Kouvola