Venäjä haluaa alistaa naapurimaat

SAKSA JA NEUVOSTOLIITTO jakoivat Euroopan omiin etupiireihinsä. Saksan osalta tuo jako on historiaa, mutta Neuvostoliiton perillisenä Venäjä katsoo, että sillä on oikeus pitää rajanaapureita omaan reviiriinsä kuuluvina. Sen Venäjän valtaapitävä koneisto on ilmaissut selvästi niin sanoissa kuin teoissakin. Se on nähty Suomessa, Virossa, Latviassa, Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Puolassa, Moldovassa ja Georgiassa. Surullista, mutta totta.

Venäjän johtajat vierailevat naapurimaissa ja käyttäytyvät silloin suhteellisen asiallisesti. Putin kuin Medvedev käyvät säännöllisesti myös maassamme. Suomen pääministeri ja presidentti kertovat heille ongelmamme. Venäläiset joskus jopa myöntävät ongelmien olemassaolon ja lupaavat korjauksia, mutta kun he poistuvat maasta, niin lupaukset asioiden korjaamisesta valuvat kuin vesi hanhen selästä. Onhan se nähty. Käytännön häiriköinti on annettu FSB:n eli entisen KGB:n huoleksi. Se on helppoa ja käytännöllistä, sillä onhan Putin entinen KGB:n upseeri. FSB on päivittänyt toimintatapojaan tähän päivään. Esimerkiksi Viron patsasmellakoiden aikana se tukkesi maan tietoverkkojen toiminnan. Informaatiosotaa maa käy laajemminkin ja Johan Bäckmanin kaltaisia desantteja toimii maassamme näkyvästi useita. Heidän tehtävänä on syöttää venäläistä ”informaatiota”, muokata mielipiteitä. Vanhan kommunistiajan propagandan tavoin se on onneksi niin räikeästi yliampuvaa, että se vain närkästyttää ja hymyilyttää. Paras keino torjua informaatiosaaste on olla kiinnittämättä siihen mitään huomiota.

YHTENÄ TAKTIIKKANA on käyttää naapurimaissa asuvia venäläisiä reviiritaistelun apujoukkoina. Virossa siitä saatiin kokemuksia patsasmellakoiden aikana, sillä keskeiset organisoijat olivat FSB:n komennossa. Suomessa venäläisvähemmistö on pienempi, joten täällä venäläiset joutuvat käyttämään toisenlaista taktiikkaa. Lapsiasiamies Pavel Astahovin mellastus on siitä hyvä/huono esimerkki.

Miten meidän tulisi sitten tähän kaikkeen suhtautua? Silloin pitää lähteä tosiasioista. Siitä, että venäläinen arvostaa ja kunnioittaa kovaa toimintaa. Meidän valtiojohtomme harjoittama hyssyttelypolitiikka ei saa osakseen vain vinoa hymyilyä. Suomalaisten toimintatapaa pidetään lapsellisena heikkouden osoituksena. Merkkinä siitä, että noita suomalaisia on helppo kusettaa.

Suomen poliitikot näyttävät ymmärtävän pikkuhiljaa sen mistä on kysymys. Viimeisimpänä puheenjohtaja Jutta Urpilainen vaati määrätietoisempaa toimintaa. Jotta siihen päästään, tarvitaan muutos maamme ylimmässä johdossa. Presidentti Halosen virkakausi on onneksi lopuillaan. Ensi vuonna muodostetaan maahan uusi hallitus. Toivottavasti silloin pääsemme eroon ulkoministeri Alexander Stubbista.

Venäläisten politiikka naapurimaita kohtaan on siis saman kaavan mukaista toimintaa. He eivät huomaa, että Suomen osalta toinen linjavalinta olisi lopputuleman kannalta parempi. Nyt venäläisten öykkäröinti johtaa siihen, että ennenpitkää suomalaisten enemmistö on Nato-jäsenyyden kannalla. Heti sen jälkeen maamme liittyy Natoon. Ja sehän ei ole venäläisten tavoitteiden mukaista.

Reijo Tossavainen

Kouvola