Metsissämme tapahtuu laittomuuksia. Viime aikoina julkitulleita tapauksia ovat esimerkiksi puuhun kiivenneen ahman ampuminen ilveksenä, metsästäjäkaverin haavoittaminen karhuna ja viimeisimpänä susilauman pannoitetun alfanaaraan ampuminen Pöytyällä luvatta, kun jahdattiin lauman nuorta yksilöä.

Alfaemon ampuminen jättää koko lauman heitteille, eikä sen kohtaloa osaa kukaan ennustaa. Lauman hajotessa yksinäiset sudet saattavat alkaa epätoivoissaan kuljeskella asutuksen liepeillä. Näin vihan kierre saa voimaa entisestään.

Satapäisen pyssymieslauman rynnistäminen nuoren pentusuden lahtiin olisi naurettavalta kuulostavaa, ellei se olisi surullista ja vaarallista.

Etelä-Karjalassa taannoin tehtyä metsästysrikosta, jossa ammuttiin kaksi sutta yhden luvalla ennen metsästyskauden alkua, perusteltiin sillä, että metsästyksen johtajan on mahdoton hallita tilannetta.

Susivihalla on myyttinen taustansa, mutta vihaa lietsotaan tarkoituksellisesti. Mediassa ja metsästäjien kokoontumisissa vihapuhetta on paljon. Yksi räikeistä esimerkeistä on Kaakkois-Suomen ajokoirakerhon adressikampanja. Siinä lietsotaan verisin kuvin ja epäasiallisin argumentein sokeaa vihaa sutta kohtaan.

Vihakampanja peittää alleen tosiasiat. Metsästyskoirien kuolema tai haavoittuminen suden suussa on vain murto-osa niihin tapauksiin nähden, joissa koira jää auton alle tai saa metsästäjän harhaluodin nahkaansa. Koiran päästäminen susialueella yksin metsään on siltikin vastuutonta.

Koirille on kehitelty myös suojaliivejä, ja olisi mahdollista kehittää monenmoisia suojakeinoja, jos niin haluttaisiin.

Koiran kuolema tavalla tai toisella on suuri menetys ja vastuullinen metsästäjä tekee kaikkensa sen estämiseksi. Jo nyt erittäin uhanalai-

sen suden tappaminen sukupuuttoon ei ole siihen ratkaisu.

Kampanjassa ei myöskään puhuta huonosti kohdeltujen tai kouluttamattomien koirien aiheuttamista ihmisiin tai muihin eläimiin kohdistuneista vakavista päällekarkauksista.

Niitä tuli poliisin tietoon noin 200 tapausta viimekin vuonna. Susi ei ole Suomessa karannut ihmisen kimppuun todistetusti sitten 1800-luvun lopun.

Senkään tapauksen aiheuttajista ei ole varmaa tietoa vaan ainoastaan erilaisia teorioita.

Vihanlietsonta ja kiihottaminen saavat aikaan sen, että koko metsästysharrastus saa ylleen epäilyttävän varjon.

Pirjo Iivanainen

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin hallituksen jäsen

Lappeenranta