Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen gallupit jakoivat ehdokkaat kolmeen sarjaan: ylivoimainen, haastajat ja toivottomat. Kovin kisa oli siis syntymässä kakkossijasta, ja siinä taktikoijat haistoivat mahdollisuuden.

Sosiaalinen mediakin yllytti äänestämään Väyrystä vastaan, minkä toteuttaisi ääni Haaviston puolesta. Lipposen heikko gallupkannatus saattoi heijastaa demareiden sisäisiä linjaeroja tannerilaisten ja halonen-tuomiojalaisten kesken.

Äänestysalueiden äänimääriä verrattaessa eduskuntavaalien kannatukseen perinteisillä demarialueilla ei päästy puoleenkaan. Ennakkoäänissä oli jo karattu oman ehdokkaan alta ja viimeistään äänestyspäivänä karkusuunnaksi tuli Haavisto.

Pitkä demarikausi on päättymässä. Tulevat historiankirjoittajat voivat arvioida, päättyikö pysähtyneisyyden aika samanaikaisesti. Uusi presidentti on, kumpi tahansa tulee valituksi, sillä tavalla seuraavaa poliitikkosukupolvea, että Kekkosen ajan perimä ei tahri miestä. Onkin selvää, että presidenttiehdokkaiden Lipponen ja Väyrynen myötä politiikan areenalta pysyvästi syrjään siirtyvät vanhan liiton miehet.

Presidentinvaalien ehdokasasettelussa oli sekä demareiden että keskustan kohdalla nähtävissä valtiomiestyhjiö, joka vallitsi Lipponen-Urpilainen ja Väyrynen-Kiviniemi -välillä. Matti Vanhanen oli koeteltu jo kuusi vuotta sitten pronssimitalilla. Isot tornit jättävät ympärilleen niin tummat varjot, ettei aluskasvullisuus hevin tuuheudu.

Vaikka kyse olikin puhtaasta henkilövaalista, on Paavo Lipposen todella kehno vaalimenestys yhteiskuntamme tasapainoisen kehityksen kannalta vakavan murheen aihe etenkin, jos se enteilee demareiden kannatuslukuja. Jos vastustaja on liian heikko, se vaikuttaa koko muuhun puoluelaitokseen. Ruotsin demarit kärsivät samasta taudista.

Nyt kannattaisi tutkailla tulevaisuuden persoonia. Tony Blair raikkaalla otteellaan väänsi Labourin uusille jengoille.

Suomi on liian arvokas maa jätettäväksi populistien haltuun. Viime kevään hallitusneuvotteluja vaivasi yhtaikaa populistien pelko ja visiottomuus. Tämän johdosta monen ikävän päätöksen teko siirtyy maaliskuulle.

Perinteisten demarien ja rautakourien pulmaksi nousee Suomen perusteollisuuden edellytysten, mm. perusenergiatuotannon turvaaminen. Se saattaa lopulta ratkaista, mihin laariin ääni päätyy.

Iikko B. Voipio

Taipalsaari