Perusarvoihin kuuluu myös suvaitsevaisuus

Raimo Hovi kirjoitti perusarvoista (Lukijat 26.1) tavalla, jota minun on vaikea ymmärtää. Hoville käsite ”perusarvot” on synonyymi hänen omille konservatiivisille ja suvaitsemattomille arvoilleen. Minulle perusarvot merkitsevät jotain aivan muuta, monessa kohdassa aivan päinvastaista. Minun perusarvoihin kuuluvat mm. tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus.

Kirjoituksessaan Hovi kysyi, onko konservatismia olla sellainen kuin hän itse on. Minusta ei ole konservatismia olla sellainen kuin on. Konservatismia on vaatia muita olemaan sellainen kuin itse on. Konservatismia on olla hyväksymättä muita ihmisiä sellaisina kuin he itse ovat.

Jos luterilaisuutta on jaotella ihmiset kelpaaviin ja kelvottomiin heidän sukupuolensa, ihonvärinsä, seksuaalisen suuntautumisensa tai jonkin muun synnynnäisen ominaisuuden perusteella, Jeesus ei olisi voinut olla luterilainen.

Suomen puolustaminen ei ole vanhanaikaista, mutta varusmiespalvelun edellyttäminen presidentiltä on ollut lähinnä hassu ajatus jo ainakin 12 vuotta. Armeijan ylipäällikkyys tulee minusta olla aina siviilin käsissä. Myös sodan aikana. Siviilit siis päättävät, koska ja missä armeijaa käytetään, ja sotilaskoulutuksen saaneet johtavat teknistä toteutusta näiden päätösten mukaisesti. Siviilipalvelus on siis sopiva ”koulutus” presidentille, mutta armeijan hierarkian hieman alemmilla portailla löytyy kyllä sopivia tehtäviä myös sotilaskoulutuksen saaneelle.

Olen Hovin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että emme valitse maalle turhaa julkkista, ”vastaanottovirkailijaa” itsenäisyyspäivän juhliin, tai kansikuvaparia Me Naisiin. Valitsemme maalle ulkopolitiikan johtaja. Näyttöä osaamisesta kansainvälisessä politiikassa on jäljellä olevista ehdokkaista oikeastaan vain Haavistolla. En väitä, että Niinistö ei voisi oppia ja kokemusta presidenttinä ollessaan hankkia, mutta onko presidentti-instituutiota järkevää käyttää ”työssä oppimiseen”? Minusta ei.

Pekka Raukko

Ummeljoki