Ennen, kun keskusteltiin arvoista, mainittiin koti, kirkko ja isänmaa.

Katekismuksen kymmenen käskyä loivat lapsuudessani moraaliset rajat. Käskyjä tankattiin ulkoa kansakoulussa hartaasti. Kaikissa uskonnoissa moraaliset periaatteet ovat melko samanlaisia.

Kirkon piirissä on maailmanlaajuisesti tapahtunut hyvin paljon sellaista moraalitonta, johon kirkon korkein johto on ottanut sellaisen kannan, että lakaistaan likaiset teot maton alle ja sillä siisti. Kirkon arvostus ihmisten parissa on laskenut. Onneksi Luoja on vielä entisellään ja muistuttelee luonnon voimillaan, kuinka pieniä me ihmiset olemme. Tästä on ollut viime aikoina monia esimerkkejä.

Itsenäisen Suomen pyristely mahtavan Neuvostoliiton naapurina sai nuorisossa 1970-luvulla aikaan sen, että ruoho olikin joidenkin mielestä vihreämpää rajan itäpuolella. Nuoriso kapinoi ja sai aikaan muutoksen ja sen myötä vapaan kasvatuksen lieveilmiöt. Vanhat arvot joutivat romukoppaan.

Kun naapurin ideologia ei toiminut, kiirehdittiin Eurooppaan, jonne tosin olimme kuuluneet jo Ruotsin vallan aikanakin. Muuttuuko isänmaamme paremmaksi osana uutta uljasta Eurooppaa? Näyttää siltä, että arvotus isänmaata kohtaan Suomessa on laskussa. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan, mutta keinot on syytä harkita tarkkaan, ettei jouduta maksamaan kaverin vekseliä ainakaan montaa kertaan.

Perhettä on arvostettu kautta aikojen niin Italiassa, Amerikassa kuin Suomessakin. Perhe on ollut tärkeä jo ihmisten lisääntymisen kannalta. Luonnontieteilijänä ja lääkärinä olen oppinut sen, että luonnossa kaikki eläimet ja kasvit pyrkivät lisääntymään mahdollisimman tehokkaasti kaikissa olosuhteissa. Jotkut alkeelliset eläimet pystyvät toimimaan kaksineuvoisesti. Nisäkkäät eivät siihen pysty.

Nyt pelkään pahoin, että meillä kätilöt, äitiys- ja lastenneuvolalääkärit taitavat jäädä työttömiksi, mikäli perhearvojamme ruvetaan johtamaan kovin uudenaikaisesti, unohtaen biologian periaatteet.

Raimo Lind

Kouvola