Laki on joskus järjen korvike, ja joskus ahtaasti tulkittuna se taas rajoittaa oikeudenmukaista, tasapuolista ja objektiivista ajattelua. Pitkän prosessin jälkeen on perusteita todeta, että Kouvolassa ei ole osattu tulkita vesihuoltolakia oikeudenmukaisesti.

Kuntaliiton julkaisussa ”Vesihuoltolain soveltaminen” on todettu mm. että: ”Vesihuoltolakia sovelletaan asutukseen rinnastettavan teollisuuden ja vapaa-ajantoiminnan vesihuoltoon. Siksi sellainen asiakas, jonka veden tarve tai jätevedet eivät laadullisesti tai määrällisesti vastaa asutuksen vedentarvetta tai jätevesiä, jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällaisia asiakkaita ovat esimerkiksi suurteollisuus ja toiset vesihuoltolaitokset. Lain ulkopuolelle jäävien asiakkaiden kanssa voidaan tehdä erityissopimus, jossa on sovittava sopimuksen ehdoista sekä käyttömaksun ja muiden maksujen suuruudesta.”

Suurin osa Kouvolan vesiosuuskunnista on katsottava vesihuoltolaitoksiksi, eikä niihin pitäisi soveltaa vesihuoltolakia. Se tarkoittaa myös sitä, että vesihuoltojohtajat sekä kaupunginhallituksessa ja vesilaitoksen johtokunnassa vaikuttava Anssi Tähtinen ovat tulkinneet lakia väärin ja jakaneet täten väärää tietoa väittämällä, että laki estää veden hinnan alennukset vesiosuuskunnille. Virhetietoa ei siis jaa viranhaltija kuten Tähtinen väittää (Lukijat 17.1.), vaan hän itse ja vesilaitoksen edustajat.

Kouvolan päättäjät eivät ole tarkistaneet laillisuuspohjaa, vaikka kyselytutkimuksen mukaan 46 kuntaa on myöntänyt osuuskunnille käyttövedestä keskimäärin 32 prosentin alennuksen. On oletettavaa, että kaupunginvaltuutettuja on täten johdettu harhaan, ja se on johtanut epäoikeudenmukaisen ”omistajaohjauksen” myötä osuuskunnille ja niiden asiakkaille vahingollisiin päätöksiin.

Perustelujen mukaan ”lain tarkoituksena on, että vesihuollon palveluista perittävät maksut vastaisivat mahdollisimman hyvin vesihuollon todellisia kustannuksia. Samalla ne edistäisivät aiheuttamisperiaatteen toteuttamista. Se ehkäisisi myös vesihuollosta perittävien maksujen käyttöä piiloverotukseen.” Maksujen pitäisi siis olla panos–tuotos/katesuhteiltaan saman tasoisia kaupungissa ja maaseudulla.

Aika näyttää, eteneekö asia hallinto-oikeuteen, ja kuinka moni vesiosuuskunta vaatii vahingonkorvausta väärästä laintulkinnasta johtuvasta taloudellisesta menetyksestä.

Seppo Purontakanen

Kouvola