Katosiko fokus Kymenlaakson sote-sotkussa?

8.1.2017 4:00

Kymenlaakson riitaisa sote-soppa aiheuttaa jo sinänsä suurta kummastusta, mutta toivottavasti riitelyn tuoksinassa ei ole jäänyt kyseenalaistamatta sote-uudistuksen heikkouksia.

Siksi ihmetyttää, että Kymenlaaksossa ei ole ainakaan julkisuudessa haastettu keskittämisen ideologiaa.

Merkittävin ihmetystä aiheuttava asia on, että maakunnassa ei ole kritisoitu sosiaali- ja terveysministeriön käyttämiä laskelmia esimerkiksi päivystävien sairaaloiden lukumäärästä. Ministeriön laskelman taustalla oleva spatiaalinen optimointimalli on globaalimenetelmä, joka irtaantuu lokaalisuudesta eli paikallisuudesta. Siksi menetelmä ei ymmärrä paikallisia erityispiirteitä eikä esimerkiksi sitä, että Kymenlaakso on kaksinapainen maakunta toisin kuin monet muut maakunnat Suomessa. Erilaisuus edellyttää maakuntien suurempaa vastuuta sote-uudistuksessa.

Ongelmallista myös on, että ministeriön laskelmat pohjautuvat niin sanottuihin staattisiin väestötilastoihin, joiden pohjalta ihmisten oletetaan oleskelevan koko ajan kotonaan. Tällöin unohtuu esimerkiksi se, että maaseudulla on yhä enemmän ihmisiä, jotka asuvat osan vuodesta maaseudulla ja osan kaupungissa. Kausiväestön lukumäärä on Suomessa vuosina 1990–2010 kasvanut maaseudulla yli 310 000 asukkaalla.

Toinen ihmettelyä herättävä asia on, että Kymenlaaksossa ei ole pontevasti kyseenalaistettu keskittämisen tarvetta palvelujen tuotannolle. Tähän asti esitetyt arviot keskittämisen eduista ovat vielä pelkästi poliittisia, koska kenelläkään toimijalla, edes ministeriöllä, ei ole kattavaa tietoa sote-palveluja tuottavista yksiköistä. Tietoa ollaan parhaillaan keräämässä paikkatietokannaksi Oulun yliopistolla, ja vasta keräämisen päätyttyä voidaan analysoida mahdollisia säästöjä alueellisista sote-palvelujen tuotantoketjuista.

Siksi ihmetyttää, että Kymenlaaksossa ei ole ainakaan julkisuudessa haastettu keskittämisen ideologiaa. Keskittäminen nähdään nykyään ainoana vaihtoehtona poliittiselle kehittämiselle, eikä enää koeta tärkeäksi luoda tasavertaisia mahdollisuuksia maan kaikille osille. Sote-uudistus näyttää yhtyvän nykyiseen aluepolitiikkaan, jonka ideana on vahvistaa vahvimpia alueita ja tarjota korkeintaan palveluminimejä heikommille alueille.

Julkisessa keskustelussa ei ole myöskään kyseenalaistettu palvelujen keskittämisen vaikutuksia sosioekonomisiin terveyseroihin. Lukuisissa tutkimuksissa huonolla terveyspalvelujen saavutettavuudella on todettu olevan negatiivisia kansanterveydellisiä vaikutuksia. Palvelujen saavutettavuuden merkitys korostuu erityisesti pienituloisilla, koska heillä terveyteen käytettävissä olevat yksilötason resurssit ovat pienemmät. Uhkana on keskittämisen myötä paikallisten sosioekonomisten terveyserojen kasvu, jotka jo ennestään ovat Kymenlaaksossa varsin suuret.

Olli Lehtonen, erikoistutkija, Kotka, Satu Kauhanen, luokanopettaja, Kotka