Jokainen on tervehtimisen arvoinen

9.2.2017 4:00

Olen huomannut, että esimerkiksi koulussa samalla luokalla olevat eivät aina tervehdi toisiaan. On ymmärrettävää, että koulussa on usein erilaisia ryhmittymiä, jotka muodostuvat yleensä lähimmistä ystävistä. Mutta miksi sitten vähemmän tutut voi jättää huomiotta?

Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että jos opettaja pyytää tunnilla jakautumaan esimerkiksi pienryhmiin, katseet kohtaavat välittömästi parhaiden ystävien kanssa, eikä muille anneta edes mahdollisuutta. Olen huomannut tekeväni sitä välillä itsekin, sillä esimerkiksi ryhmätöiden teko tuntuu helpommalta ja turvallisemmalta tutun ihmisen kanssa. On kuitenkin kummallista, etten edes tunne kunnolla kaikkia luokkalaisiani, vaikka olemme olleet samalla luokalla jo puolitoista vuotta. Olisiko joskus edistävämpää tehdä töitä muidenkin kuin parhaan ystävän kanssa?

Itse yritän olla ystävällinen kaikille, mutta esimerkiksi tervehtiminen aamulla on hieman kiusallista, jos ei saa vastausta. Mielestäni moikkaaminen olisi mukava tapa aloittaa aamu, ja itse ainakin tunnen itseni tärkeämmäksi, jos saan tervehdyksen aamulla. Jos ei tervehdi toista, se saattaa aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta ja mitättömyyttä.

Mielestäni jokainen voisi kiinnittää huomiota siihen, kuinka kohtelee muita ihmisiä. Moikkaaminen ei todellakaan voi olla kenellekään niin vaikeaa, että on oikeus jättää toiset huomiotta. Niinkin pienellä eleellä voi saada toisen hyvälle mielelle. Miksi kukaan haluaisi tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä vain sillä, ettei jaksa tervehtiä?

Pinja Leussu, Eskolanmäen koulu