Metsäbiotalous ei meitä pelasta

29.4.2017 4:00

Markku Laukkanen kirjoitti (KS 21.4.) metsäbiotaloudesta ja puutuotteista. Hiilitaseen kannalta keskeistä on, kauanko hiili on tuotteeseen sitoutuneena ennen kuin se siirtyy ilmakehää lämmittämään. Keskimääräinen viipymä on tällä hetkellä noin 7–8 vuotta. Tämä siis laskettuna kaikista tuotteista, mitä puusta tehdään, paperista puutaloihin. Ilmastonmuutoksen hallinnan kannalta se on lyhyt aika, kun hiilipäästöjen tulisi vähetä nopeasti ja paljon.

Tulisi tunnustaa, että uusiutuviin perustuva energia- ja materiaalituotanto ei pysty korvaamaan fossiilisia raaka-aineita. On älyllisesti epärehellistä luoda mielikuvaa, että suomalaisten ja muun ihmiskunnan elämäntavasta johtuvat ongelmat voitaisiin ratkaista uusiutuvia raaka-aineita käyttämällä. Vaihtoehtoa fossiilisille ei ole näköpiirissä, jos haluamme, että maailman väestö ja elintaso jatkuvasti kasvavat. Uusiutuvilla voidaan pidemmällä aikavälillä leikata hiilipäästöjä, mutta samalla luonnon monimuotoisuus ja vesistöt kärsivät.

Varsinainen kysymys on silti väestön- ja elintason kasvu. Näitä kahta ympäristöongelmien alkusyytä biotalous ei edes yritä ratkaista. Päinvastoin, tähtäimessä on globaalit miljardien eurojen markkinat, kuten Laukkanenkin tietää.

Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piirin mielipidekirjoituksen kirvoittama keskustelu on osoittanut, että metsäbiotalouden aiheuttamat haitat luonnon monimuotoisuudelle, hiilitaseelle sekä vesistöille kaipaavat selventämistä, niin paljon ohipuhumista asiassa esiintyy.

Tämä ei ole toisaalta ihme, sen verran tehokkaasti metsäala on maan hallituksen johdolla luonut tarinaa metsäbiotalouden ihanuudesta. Siksi moni meistä uskoo muun muassa, että puunkäyttö on hiilineutraalia ja vain hiilinielulla on merkitystä. Todellisuudessa puunkäyttö aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä ja metsien hiilivarastoa puretaan nopeammin kuin niiden nielu ehtii päästöjä sitoa.

Riku Rinnekangas, toiminnanjohtaja,Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piiri ry