Luonnonsuojeluliitto kantaa vastuuta Suomen metsistä

19.5.2017 4:00

Suomen luonnonsuojeluliitto pitää esillä metsäbiotalouden riskejä, koska päättäjäporras ei sitä toistaiseksi tee. Luonnonsuojeluliitto ei ole asiassa yksin. Viimeksi lähes 70 tutkijaa, dosenttia ja professoria esitti huolensa samoista aiheista.

Yksi riskeistä on Markku Laukkasen kaltaiset lobbarit.

Metsäbiotaloudessa on toki ideaa. Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva yhteiskuntamalli on oikea päämäärä. Mutta kun talouskasvusta ja elintasosta ei olla valmiita tinkimään, metsiä ollaan valmiita hakkaamaan niiden kasvua enemmän. Tästä seuraa monenlaisia uhkia, joita Luonnonsuojeluliitto osaltaan tuo esille. Metsäbiotalouden puolustajien reaktio tähän on välillä raju. Vakavinta silti on, että tieteellisiä tutkimuksia jätetään huomiotta poliittisten päämäärien takia.

Yksi riskeistä on Markku Laukkasen kaltaiset lobbarit. Laukkanen (KS 5.5.) ei tuonut esille, että hänellä on metsä-, bio- ja energiatalouden sekä puurakentamisen viestintään erikoistunut viestintätoimisto, joka tekee yhteistyötä alan keskeisten järjestöjen ja yritysten kanssa. Onko Laukkasen käytös kokeneen lobbarin taktiikkaa, vaiko silkkaa tietämättömyyttä, kun hän keskittyy esittämään syytöksiä allekirjoittaneesta ja luonnonsuojeluliitosta, vaikka liuta tiedemiehiä on kanssamme samaa mieltä lisääntyvien hakkuiden vaikutuksesta metsien monimuotoisuuteen ja hiilen varastointiin? Tilanne on melkeinpä nolo, kun Laukkanen vähättelee lahopuun merkitystä, vaikka jopa Metsäteollisuus ry julisti kuukausi sitten haluavansa lisää lahopuuta talousmetsiin.

On ikävä tosiasia, ettei fossiilisille löydy tällä hetkellä korvaajaa, kun puhutaan ison mittakaavan tarpeista. Suomen liikennepolttoaineiden tuottaminen puusta tarkoittaisi talousmetsien käyttämistä lähes pelkästään polttoaineiden tekoon. Paperia ja muita puutuotteita ei enää valmistettaisi, ainakaan kotimaisesta raaka-aineesta.

Puuvarannon kehuttu kasvu perustuu paljolti soiden ojituksiin. Se on johtanut maaperän hiilivuotoon ja vaikuttanut vesistöjen nuhjaantumiseen, eikä puunkorjuu suometsistä ole helppoa. Vanha metsä toimii hiilen varastona, ei sen lähteenä. Lobbarit valittavat metsien ”museoinnista”, vaikka suojelun lopputulos on luontaisesti uudistuva metsä, jossa on eri-ikäistä puustoa. Sellainen metsä toimii sekä hiilen nieluna, että varastona. Talousmetsä on lähinnä pelkkä nielu.

Harmillisen moni lobbari kertoo metsäbiotaloudesta vain päivänpaisteisen puolen ja keskittyy hankalammasta puolesta keskustelun sijaan kriitikoiden mustamaalaamiseen. Toivottavasti ministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) näkemys, että metsäbiotalouden ongelmistakin pitää keskustella, nostaa myös lobbarien rimaa.

Riku Rinnekangas, toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piiri