Kouvolalainen Kalle Raanoja sairastui vakavasti ja makasi Meilahden sairaalassa useita viikkoja — hyvä peruskunto pelasti miehen

23.4.2017 12:02
Kuva: Lukas Pearsall
Mervi Raanoja kävi katsomassa Kallea Meilahden sairaalassa yhtä päivää lukuun ottamatta joka päivä viikkojen ajan.
Mervi Raanoja kävi katsomassa Kallea Meilahden sairaalassa yhtä päivää lukuun ottamatta joka päivä viikkojen ajan.
Kalle Raanoja ei muista pahimmista viikoista juuri mitään.

Vatsassa lukee ”crazy bastard”, hullu paskiainen. Kalle Raanoja otti tatuoinnin vuonna 2007 kunnianosoituksena saksalaiselle ystävälleen, jolla on tapana huikata kyseinen tervehdys aina tavatessa.

Nyt tatuoinnin läpi kiemurtelee arpi.

— Meilahden sairaalan kirurgi sanoi, että hän yrittää mennä kahden kirjaimen välistä, Raanoja sanoo.

Raanojalla on takanaan järjetön puolitoistavuotinen. Hän on sairastunut vakavasti kaksi kertaa.

Kummallakin kerralla olisi voinut käydä hyvin huonosti.

 

Ensimmäinen kohtaus iski kotona

Marraskuussa 2015 Raanoja istui olohuoneen sohvalla ja tunsi outoa oloa: häntä hikoilutti, ja hänen hengityksensä oli kiihtynyttä. Hän alkoi mitata pulssia ranteestaan ja otti aikaa seinäkellosta.

Seinällä ei ole koskaan ollut kelloa.

Vaimo Mervi Raanoja ehti kysyä vain, onko kaikki kunnossa. Sitten miehen päässä pimeni. Vaimo luuli, että puoliso oli saanut sydänkohtauksen, koska hän takoi voimakkaasti rintaansa, kouristeli ja karjui.

Seuraava muistikuva Raanojalla on se, että hän makaa eteisen lattialla kylkiasennossa ja ensihoitajat häärivät hänen ympärillään piuhojen kanssa. Toinen, lievempi kohtaus tuli, kun auttajat olivat paikalla.

Raanoja vietiin ambulanssilla Pohjois-Kymen sairaalaan tutkimuksiin. Kun mitään ei löytynyt, hänet päästettiin kotiin.

Huono olo ja kohtaus toistuivat seuraavana päivänä. Sillä kertaa hänet vietiin Poksista Kymenlaakson keskussairaalaan Kotkaan.

 

Uhman jälkeen tuli järki

Diagnoosi oli epilepsia. Lääkärin mukaan näköharha oli ennakoinut epilepsiakohtausta. Takana oli tiukka työputki, josta vaimokin oli jo huomautellut. Raanoja oli painanut työviikon päälle töitä kotona viikonloppuisin.

— Se oli oma valinta, työnantaja ei velvoittanut siihen mitenkään.

Diagnoosi tarkoitti parin kuukauden sairauslomaa ja vuoden ajokieltoa. Raanojan työhön kuuluu paljon reissaamista autolla. Moottoripyöräily taas on hänelle tärkeä harrastus.

— Ensimmäinen huoleni oli, miten hoidan työt, kun en saa ajaa. Olin jo antaa itselleni potkut.

Työantaja ilmoitti kuitenkin heti, ettei hänen tarvitse pelätä työpaikkansa puolesta.

Ensin Raanojalle tuli uhma: minähän ajan. Sitten tuli järki: en voi vaarantaa kenenkään henkeä. Hän myi autonsa ja moottoripyöränsä pois, ettei hänelle tule edes kiusausta ajaa.

Jälkeenpäin hän on tajunnut olleensa onnekas: kohtaus olisi voinut tulla silloin, kun hän oli auton ratissa.

Epilepsia oli kuitenkin vasta alkua.

 

Sairaalaan, kotiin, sairaalaan

Perhe vietti uuttavuotta Messilässä, jossa he säilyttivät asuntovaunuaan kausipaikalla miehen ajokiellon ajan. Raanoja oli vielä sairauslomalla.

Uudenvuodenaattoa edeltävänä yönä hän heräsi ankaraan alavatsakipuun. Tuntui siltä, kuin joku olisi iskenyt puukolla vatsaan, eikä kipu hellittänyt. Seuraavana päivänä hän meni yksityiselle lääkärille, jonka antama antibioottikuuri auttoi väliaikaisesti. Kuurin päätyttyä hirvittävät tuskat palasivat. Kotona Raanoja hakeutui Poksiin.

Hänellä todettiin varjoainekuvauksella divertikuliitti eli suolen umpipussitauti. Paksusuolen seinämään oli syntynyt pusseja, jotka olivat tulehtuneet.

Siitä alkoi sairaalaralli: osastolle sisään, sitten kotiin. Raanoja oli osastolla kolmesti alkuvuonna 2016. Aina kun antibioottikuuri loppui tai läheni loppuaan, vatsakivut palasivat. Kolmannella hoitojaksolla pariskunta vaati, että mies jää osastolle niin pitkäksi aikaa, että korkeat tulehdusarvot laskevat.

 

Kunto romahti nopeasti

Kun tulehdukset vain jatkuivat, Raanoja leikattiin Poksissa. Oli tiistai 29. maaliskuuta 2016. Kirurgin mukaan leikkaus meni hyvin. Ongelmakohta — 30 sentin pätkä paksusuolta — saatiin poistettua ja päät liitettyä yhteen.

Raanojan mukaan sen piti olla rutiinileikkaus. Keskiviikkona, leikkausta seuraavana päivänä tuskat palasivat valtavina.

— Totesin hoitajalle, että ”ai saatana, tuolta taisi hajota jotain”.

Raanojalle annettiin kovia kipulääkkeitä ja häntä kehotettiin kävelemään, koska se edistää toipumista. Hänen kuntonsa heikkeni kuitenkin koko ajan. Torstaina hän ei päässyt omin avuin sängystä, mutta liikkui kuitenkin rollaattorilla väkisin tuskanhiki otsalla.

 

Poksista ambulanssilla Meilahteen

Vaimo huomasi, että jotain on pahasti pielessä. Hän juoksi hoitajien perässä, pyysi apua, polki jalkaa ja raivosi. Hän koki, että kukaan ei kuunnellut saati tehnyt mitään.

— Hirveää hätääni kuvaa se, että kysyin hoitajalta, soitanko tänne ambulanssin. Siis sairaalaan.

Perjantaina lääkäri totesi, ettei kaikki ole kunnossa. Lauantaina häntä alettiin tutkia varjoainekuvauksella. Raanojan tulehdusarvot hipoivat pahimmillaan 600:aa, kun normaali arvo on alle 10.

Miehen kivut olivat tuolloin jo niin kovat, että hän leijaili osittain muissa maailmoissa.

— En muista siltä ajalta kuin joitain pätkiä.

Kuvauksen jälkeen lääkäri sanoi, että Kalle pitää leikata. Vaimo vaati paikalle ambulanssin viemään puolison Meilahden sairaalaan Helsinkiin.

 

Kirurgi lupasi tehdä parhaansa

Meilahdessa Raanojaa alettiin heti valmistella leikkaukseen.

— Kirurgi silitti olkapäätäni ja sanoi, että tilanne on vakava. Hän ei voinut luvata, selviääkö Kalle hengissä, mutta hän sanoi tekevänsä parhaansa, vaimo kertoo.

Leikkaus meni tilanteeseen nähden hyvin. Henkiin jääminen ei ollut kuitenkaan vielä varmaa.

Kivut olivat johtuneet siitä, että paksusuolen liitos oli revennyt. Raanojalla oli muun muassa vatsakalvontulehdus ja verenmyrkytys.

— Sisukseni olivat lannerankaa myöten ulosteessa. Leikkauksessa ulosteet imuroitiin pois.

Raanoja oli neljää päivää teholla, kymmenen päivää valvontaosastolla ja kaksi viikkoa normaalilla osastolla. Hän ei muista siitäkään ajasta juuri mitään.

Hän selvisi. Kirurgin mukaan hyvä peruskunto pelasti miehen.

 

Tuttu katse oli kadoksissa

Hätä kuitenkin jatkui.

Raanojan kunto oli romahtanut, joten hän joutui opettelemaan kävelyn uudestaan askel askeleelta rollaattorin kanssa. Lisäksi hän näki kovien lääkkeiden takia harhoja ja sai hänelle epätyypillisiä raivokohtauksia.

Vaimo ei tunnistanut miestä pitkään aikaan omakseen. Turvallinen katse oli kadoksissa.

— Suurin pelkoni oli, että hän ei palaa koskaan ennalleen.

Kipujen hellitettyä Raanoja romahti myös henkisesti. Kotiintulon jälkeen hän ei halunnut nousta vuoteesta eikä tavata ketään. Kaikki ajatukset pyörivät sairastumisen ympärillä.

Vaimo piti perhettä pystyssä. Muuten kaikki olisi romahtanut.

— Aiemmin penkkasin sarjoja 135 kilolla. Sitten en yhtäkkiä jaksanut nousta istualtani kunnolla ylös. Sitä oli vaikea hyväksyä.

Tilannetta ei helpottanut avannepussi, joka keikkui Raanojan vasemman kyljen päällä kahdeksan kuukautta. Hän häpesi sitä aluksi, koska se eli äänineen omaa elämäänsä.

— Vähitellen totuin siihen. Se pussi pelasti henkeni.

Pikkuhiljaa Raanojan fyysinen kunto alkoi kohota ja lenkit venyä postilaatikolta läheiselle kukkulalle. Voimien palautuminen paransi myös mielen.

Elämäniloinen Kalle palasi.

 

Rakkaus alkoi potkusta

Kun yksi perheen tyttäristä oli pieni, hän kysyi äidiltään, miksi tämä valitsi juuri isän siitä rivistä. Tyttö oli nähnyt pätkiä tv:n parinhakuohjelmista.

Todellisuudessa pari tapasi toisensa klassisesti ravintolassa, Kouvolan San Remossa vuonna 1995. Kumpikin oli viettämässä iltaa omien kavereiden kanssa. Parikymppinen Kalle lähestyi pari vuotta vanhempaa Merviä, mutta nainen ei heti innostunut. Hän potkaisi napakalla potkulla jalkojensa juuressa istuneen ja perässä roikkuneen miehen selälleen ravintolan lattialle.

— Ajattelin, että jos joku kaataa minut ykkösellä, niin se on siinä, Kalle Raanoja sanoo.

Siis se oikea.

Ei kulunut montaakaan päivää, kun Kalle haki Mervin treffeille Kouvolan asemalta kaverin Honda Accordilla vuosimallia -82 ja vei naisen asuntoonsa Korialle. Nuorimies tiesi, että nainen juo teetä ja iski tyytyväisenä Liptonin pussiteen kuppiin. Tuleva puoliso ei ollut vaikuttunut.

Hän joi vain vihreää ja valkoista teetä.

— En ymmärrä, miten silloin hairahduin, vaimo sanoo, mutta katse kertoo toista.

Vastarakastuneiden vauhti oli hurja. Reilu kuukausi ensitreffeistä pari oli jo kihloissa ja reilun vuoden päästä naimisissa. Aviomies muistaa edelleen päivämäärät, jolloin he kävivät ensitreffeillä ja menivät kihloihin. Hääpäivän ja puolison nimen hän on tatuoinut käsivarteensa.

 

Kovat kokemukset rauhoittivat sinkoilijan

Raanoja on palannut töihin ja ajaa taas autoa. Epilepsia pysyy kurissa lääkityksellä.

Raanojat tekivät Poksin toiminnasta potilasvahinkoilmoituksen, jossa he kyseenalaistivat hoidon monilta osin. Potilasvakuutuskeskukselta tuli viime tammikuussa päätös. Sen mukaan Raanojan kunnon heikkenemistä ei huomioitu sairaalassa riittävästi. Diagnoosi — suolisauman repeäminen — ja hoidon aloittaminen viivästyi noin päivällä, mikä pitkitti toipumista.

Rahallisen korvauksen osalta prosessi on vielä kesken.

Raanoja ei ole katkera. Sairastumisesta seurasi hyviäkin asioita. Se sitoi avioparin entistäkin tiukemmin yhteen ja muutti miestä: Entinen sinkoilija rauhoittui. Ennen sairastumistaan Raanoja oli koko ajan menossa, töiden tai harrastusten perässä.

— Kalle on perheelle enemmän läsnä kuin aiemmin. Haluamme tehdä kaiken yhdessä, vaimo sanoo.

Mervi Raanoja kirjoitti miehelleen useita viestejä, kun tämä makasi Meilahden sairaalan teho-osastolla. Kännykkä tosin oli koko ajan vaimon laukussa, koska mies oli liian sekaisin saadakseen käyttää puhelinta.

Viesteissä oli ikävää, huolta, pelkoa — ja uskoa. Kalle Raanoja lukee otteen yhdestä.

”Koskaan en ole pelännyt näin paljon. Mutta me selvitään, yhdessä ja sitten meitä ei enää pidättele mikään.”

 

Poksia koskeva osuus perustuu Raanojien kertomaan sekä Potilasvakuutuskeskuksen päätökseen.

Kalle Raanoja

Syntynyt Korialla vuonna 1976. Asuu omakotitalossa Kouvolan Sarkolassa.

Perheeseen kuuluvat vaimo Mervi sekä tyttäret Roosa, 20, Sofia, 16, ja Hulda, 7.

Opiskellut oppisopimuksella automaalariksi ja suorittanut erikoisautomaalarin ammattitutkinnon.

Tekninen myyjä. Työskentelee teollisuus- ja automaaleja maahantuovassa yrityksessä.

Harrastuksia kuntosali, laskettelu, asuntovaunuilu ja moottoripyöräily.

Rakastaa perhettään.

Inhoaa kaksinaamaisuutta.

Ihmettelee sitä, miksi ihmisille tapahtuu asioita, joita heille ei tarvitsisi tapahtua.

Anne Penttinen