Kirja

Arvio: Miki Liukkosen O voi olla vuosikymmenen romaani

14.5.2017 15:00 | Päivitetty: 15.5.2017 7:33
Kuva: Seppo Kärki
Miki Liukkonen (s. 1989 Oulussa) on helsinkiläinen kirjailija, joka on aiemmin julkaissut kolme runokokoelmaa ja Runeberg-palkintoehdokkaana olleen romaanin Lapset auringon alla (2013).
Miki Liukkonen (s. 1989 Oulussa) on helsinkiläinen kirjailija, joka on aiemmin julkaissut kolme runokokoelmaa ja Runeberg-palkintoehdokkaana olleen romaanin Lapset auringon alla (2013).

Kirjailija Stephen King — ja tietysti Mika Waltari — on opettanut suomalaisetkin lukemaan massiivisia romaaneja. Tänä keväänä se tarkoittaa ilman muuta Miki Liukkosen ällistyttävää O:ta.

Liukkosen runsaudensarvimainen teos kaihtaa luokitteluita. Se kertoo yhtä lailla neurooseista nyrjähtäneestä ajastamme kuin nyrjähtäneen aikamme romaanien neurooseista.

Kuten muutkin, olen kysynyt kirjan äärellä huuli pyöreänä: miksei meillä ole julkaistu tällaista aikaisemmin?

Sivumennen sanoen: O:n arvoituksellisella nimellä saattaa olla jotain tekemistä lukijoiden ilmeiden kanssa.

 

Mikään ei estä lähestymästä O:n suorastaan pyörryttävää aineistoa selailumielellä. ("Kanadalaisen tutkimuksen mukaan nykyihmisen keskittymiskyky on huonompi kuin kultakalalla", väittää yksi teoksen yli sadasta henkilöistä.)

Avaapa romaani miltä sivulta tahansa, se tarjoaa jonkun oivalluksen tai herkkupalan, kuten esimerkiksi kanaviillokin reseptin neurootikoille sivulla 34:

"Ota uunibroileri huoneenlämpöön tuntia ennen kypsennystä. Tarkista kello. Tarkista kello. Jos et ole varma, oletko sittenkään nälkäinen klo 16.00 tai 17.00 tai 15.30 tai kuinka paljon kello tunnin päästä onkaan, laita broileri takaisin jääkaappiin. Paljonko kello on? Jos luulet, että olet tunnin päästä nälkäinen, ota broileri sittenkin takaisin puhtaalle pöydälle."

 

Vaikka O:n teemat ovat perin tuttuja amerikkalaisesta postmodernismista ja aika on sijoiltaan kuin Philip K. Dickillä, Liukkosen tait/k/urimainen ote ja vimmainen kokeilunhalu tekevät romaanista aidosti omaperäisen. Riemuitkaa, se julistaa, kirjallisuus ei ole ohi!

O:n kaltaiseen sanataiteelliseen saavutukseen ylletään Suomessa vain kerran vuosikymmenessä, jos silloinkaan. Vahinko, että Markku Eskelisen sapekas Raukoilla rajoilla: suomenkielisen proosakirjallisuuden historiaa, ilmestyi jo viime vuonna.

Eskelinen olisi saanut tutkimukseensa optimistisen päätösluvun O:sta: viittaahan nimi alfan ja omegan, alun ja lopun ikuiseen kiertokulkuun.

Hyvää: Onnistuneesti suuruudenhullu.

Huonoa: Kirjallinen velka David Foster Wallacelle.

Erityistä: 27-vuotias kirjailija on julkaissut jo viisi teosta.

Petri Liukkonen