Ladot sortuvat, tuulihaukkojen pesälaatikot niiden mukana — katso Lassi Kujalan tuoreet kuvat

1.7.2017 9:00 | Päivitetty: 1.7.2017 14:29
Kuva: Lassi Kujala
Läheskään kaikille ladoille ei enää nykyisin löydy mitään käyttöä. Niinpä ne sortuvat yksi toisensa jälkeen maahan kadotakseen lopulta kokonaan maamme maalaisnäkymästä.
Läheskään kaikille ladoille ei enää nykyisin löydy mitään käyttöä. Niinpä ne sortuvat yksi toisensa jälkeen maahan kadotakseen lopulta kokonaan maamme maalaisnäkymästä.
Tämä tuulihaukkalaatikko on säilynyt onnekkaasti ladon päädyn jäädessä pystyyn. Rengastaja Pekka Raukko voi vielä juuri ja juuri kiivetä ylös rengastaakseen pesässä olevat haukan poikaset.
Tuulihaukka sellaisena kun sen tavallisesti näemme. Lajille on tyypillistä paikallaan lekuttelu ja tästä sen parhaiten myös tunnistaa pitkänkin matkan päästä.
Naarastuulihaukka saapuu pesälaatikolle jossa neljä nälkäistä poikasta jo odottavat sitä. Haukan poikaset huutavat ruokaa kirjaimellisesti ”kurkku suorana” kuten sanonta kuuluu.
Myyrät ja muut pikkujyrsijät ovat tuulihaukkojen pääravintona. Tätä jatkuu niin pitkään kun saaliseläimiä riittää. Myyräkantojen romahdettua haukat alkavat kantaa pesään rastaan poikaisia, sisiliskoja ja sammakoita.
Neljän viikon ikäiset tuulihaukan poikaset alkavat jo kokeilla siipiensä kantavuutta. Aluksi se tapahtuu pesän lähistöllä mutta jo muutaman vuorokauden kuluttua poikaset siirtyvät kauemmas pesälaatikosta lähimmän metsän reunaan jossa emolintujen huolenpito jatkuu edelleen.
Tuulihaukan pesässä on usein 4-5 munaa. Pesälaatikon pohjalle on muodostunut vuosien saatossa paksu kerros harmaata massaa, joka muodostuu erilaista saalistähteistä kuten oksennuspalloista ja myyrän karvoista.  Se ei siis ole ulostetta koska poikaset tekevät tarpeensa aina pesälaatikon ulkopuolelle. Vain etureuna saa valkean kuorrutuksen.

Tuulihaukan tarina on menestystarina. Laji oli vielä 60-luvulla yleisin avomaitten petolintumme. Sitten tulivat ympäristömyrkyt ja kanta romahti murto-osaan alkuperäisestä. Muuttohaukat menivät saman tien.

Myrkkyjen käyttö lopetettiin ja tilanne alkoi korjaantua. Tuulihaukka palasi takaisin etelän pelloille mutta muuttohaukka ei enää tullut. Samoihin aikoihin Pohjanmaalla huomattiin, miten tuulihaukan sai pesimään ladon päätyyn sijoitettuun pesälaatikkoon. Tapa levisi nopeasti myös maamme muihin osiin.

Suurin osa tuulihaukoista pesiikin nykyisin rengastajien niille rakentamissa pesälaatikoissa. Laatikot on sijoitettu useimmiten pelloilla sijaitsevien latojen päätyihin. Paikka on hyvä, sillä pesät ovat turvassa ainakin maapedoilta.

Alun perin variksen pesissä

Tuulihaukat ovat alun perin pesineet vanhoissa variksen pesissä kuten vaikkapa ampuhaukka ja nuolihaukka tekevät tänä päivänäkin. Pohjoisessa tuulihaukan pesintöjä on myös keloissa olevissa vanhoissa palokärjen koloissa.

Lajilla on siis mieltymys myös kolopesinnän suuntaan. Tästä syystä nämä 30 senttiä kanttiinsa olevat pesälaatikot ovat soveltuneet hyvin tuulihaukan tarpeisiin. Onhan tässäkin kyse eräänlaisesta kolosta.

Valitettavasti latojen tilanne ei ole Suomessa enää kovin hyvä. Monet ladot ovat jääneet vaille huoltoa, koska niitä ei enää tarvita siinä määrin kuin aiemmin. Tästä syystä pelloilla nököttävät rakennelmat alkavat sortua yksi toisensa jälkeen.

Samalla katoavat myös haukkojen pesälaatikot

Pesälaatikoita onkin yhä useammin ryhdyttävä laittamaan peltojen reunapuihin paikkoihin, joissa ne altistuvat myös puissa liikkuville pikkupedoille. Samalla myös siivekkäiden vihollisten määrä voi lisääntyä.

Nykyisin esimerkiksi korpit eivät ole uhka latojen päädyissä oleville pesille. Nähtäväksi jää, mikä tulee olemaan tilanne metsänreunoissa olevien pesälaatikoiden suhteen.

Tuulihaukka näkee mitä muut eivät näe

Tuulihaukat elävät ja ruokkivat poikasiaan lähes yksinomaan pelloilta saalistamillaan myyrillä ja hiirillä. Tätä ne tekevät niin pitkään kun tämän tyyppistä ravintoa riittää. Tuulihaukka on taitava myyränpyytäjä. Niinpä sen useimmiten näkee lekuttelemassa paikallaan vastatuuleen nojaten pellon yläpuolella.

Tutkimuksissa on saatu selville haukan kyky nähdä aallonpituuksia, joita ihminen ei voi havaita. Myyrien virtsajäljet näkyvät haukan silmiin hieman ympäristön värisävystä poikkeavalla tavalla. Niinpä haukka havaitsee paikallaan lekuttelemalla alueet, joilla myyrät oleskelevat.

Kesän mittaan tuulihaukat kantavat pesälaatikkoon sadoittain pikkujyrsijöitä, joten ihmisen näkökulmasta kyseessä on varsin hyödyllinen eläin. Myyräkannat ovat kuitenkin epävakaita ja voivat joskus romahtaa kesken pesimiskauden.

Onneksi näissä tapauksissa tuulihaukat pystyvät siirtymään joustavasti myös korvaaviin ravintolähteisiin. Tällöin haukoille kelpaavat rastaiden poikaset, sisiliskot ja sammakot. Jopa suuret koppakuoriaiset käyvät ravinnoksi.

Pesälaatikossa kasvaa useimmiten 4—5 poikasta. Haukat pystyvät pitämään hengissä lähes kaikissa olosuhteissa viisikin poikasta lentokykyisiksi saakka. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kuukauden ikäisinä.

Osa pesistä suositumpia kuin toiset

Vaikka monet pesälaatikot ovat asuttuja vuodesta toiseen, niin laatikossa pesivä naaras vaihtuu joka kerta. Koiraista ei niin tarkasti tiedetä, koska vain naaraat saadaan pyydystettyä ja rengastettua.

Pesälaatikon pohjalle kerääntyy vähitellen paksu kerros harmaata massaa oksennuspalloista ja myyrän karvoista. Mitä enemmän tätä massaa on pesän pohjalla, sitä halutumpi kyseinen laatikko on.

Syy voi olla puhtaasti käytännöllinen, sillä tällainen huokoisesta materiaalista oleva kerros eristää lämpöä melko hyvin. Silloin haudonta onnistuu kylmillä kevätsäillä sitä paremmin mitä paksumpi eristekerros pesästä löytyy.

Lassi Kujala