Prinsessa on raveissa tosissaan — kotona Kouvolassa temperamenttinen tamma viettää rauhallista arkea

16.7.2017 12:00
Kuva: Jussi Lopperi
Tiina Poikolainen uskoo, että Prinsessan parhaat vuodet voivat olla vielä edessä päin.
Tiina Poikolainen uskoo, että Prinsessan parhaat vuodet voivat olla vielä edessä päin.
Vaikka kyseessä oli rento lenkki, hevoset innostuivat kilpailemaan keskenään.
Tiina Poikolainen on harrastanut ratsastusta ja hevosia jo 24 vuotta.
Her Royal Highness ravasi viimeksi maanantaina — tuloksena oli ykkössija.
— Jos Prinsessalla on energiaa kotiin päin tullessa, välillä saatetaan tulla kahdella jalalla tai mulliloikkaa, Tiina Poikolainen kertoo.
Prinsessan kotitallilla Keltissä on myös neljä muuta hevosta.
Prinsessa pääsi suihkuun voitetun lähdön päätteeksi.
Hevosen jalkoja hoidetaan rasituksen jälkeen laittamalla kylmää niveliin.
Keltissä vastaan saattaa tulla ravureita tai ratsuja.
Hevoset kengitetään 6-10 viikon välein.
Ravihevoselle tärkeää on ravinto, sillä se auttaa palautumaan. Prinsessalle ruoka ja juoma maistuvat.
Ravilähtö kestää vain muutaman minuutin, mutta hevosen hoitamiseen ja valmentamiseen liittyvä työ vie aikaa.
— Asiat sujuvat harvoin näin hyvin, tämä on yhteistyötä parhaimmillaan, Kaisa Toivonen kertoo Prinsessan uudesta alusta Kouvolassa.
Rehu on hevosen perusravintoa, mutta välillä ruuaksi annetaan vaikkapa leipäpaloja.

Kavioiden rytmikästä kopinaa. Juoksu on määrätietoista. Välillä tasaisen kumean kavioiden äänen rikkoo hirnahdus.

Kun jännittää kilpailua, sillä ei ole mitään väliä, miten ison osuuden hevosesta omistaa.

Arto Hytönen

Ruuna ja tamma kilpailevat keskenään. Niille liikkuminen selvästi maistuu.

Tamman kärryillä vauhtia säätelee Tiina Poikolainen. Hän on hevosen valmentaja.

Tamma on nelivuotias Prinsessa — virallisemmin Her Royal Highness. Lämminverinen tamma on mielenkiintoinen tapaus.

Mielenkiintoiseksi tamman tekee sen suku. Hevosen isä Brad de Veluwe, joka on ravannut omistajilleen yli miljoona euroa palkintorahoja.

Isää ja tytärtä yhdistää luonne, sillä kummatkin ovat voimakastahtoisia. Siitä Prinsessan nimikin juontaa juurensa.

— Se on hyvin omanarvontuntoinen. Ajohommissa kaikki toimii todella hyvin, mutta muusta hoitamisesta se ei pidä. Hierominen on sen mieleen, mutta jalkojen hoitaminen ei, Poikolainen sanoo.

Ravikaupunki

Kouvola on merkittävä ravi- ja hevosurheilukaupunki. Kouvolan raviradan toiminnanjohtaja Arto Hytönen arvioi, että Kymenlaaksossa on tuhansia hevosia. Hytösen mukaan on vaikeaa eritellä, kuinka moni niistä on ravureita. Sen lisäksi on vaikeaa arvioida, ketkä kilpailevat tosissaan tai harvemmin.

Kymenlaakson maakuntaravirata sijaitsee Kouvolassa. Tarkkaa Kymenlaakson aluetta on silti hieman vaikea rajata.

— Iitti on perinteinen hevospitäjä. Jotkut laskevat sen Lahteen, ja me laskemme sen tietenkin Kouvolaan.

Isoissa raveissa kilpailijoita kiinnostavat suuret palkinnot. Kouvolaan saapuu esimerkiksi torstain pienempien palkintojen raveihin hevosia noin 150 kilometrin säteeltä. Isoissa Toto76-lähdöissä kilpailijoita on valtakunnalaajuisesti.

Viime vuonna Suomen raveissa jaettiin hieman yli 19 miljoonaa euroa.

— Viime vuonna me jaoimme 1,1 miljoonaa euroa. Teemme niin myös tänä vuonna, Hytönen kertoo.

Mittatilaustyötä

Sukutaulu ei vielä ole menetyksen tae, mutta Prinsessan alkanut nelivuotiaskausi on antanut hyviä merkkejä. Se on voittanut kuluvan vuoden kuudesta lähdöstään peräti neljä. Rahassa se tarkoittaa noin 7 000 euroa.

Prinsessa on lähes mittatilaustyötä, sillä uransa huipulla Brad de Veluwen sukua jatkamaan valikoitiin ainoastaan parhaat tammat. Emäksi hyväksyttiin Italian Loveaffair. Toukokuussa 2013 kirkkonummelaisen Stall Petbackan tallille syntyi pieni varsa.

Nykyään Stall Petbackan Kaisa ja Ville Toivosen sekä Ilkka Herlinin kasvatti asuu Kuusankosken Keltissä. Hevosen osaomistaja on myös Toivosten tuttavapariskunta Satu Karjalainen ja Mikko Pötsönen.

Prinsessa on vuokrattu Her Royal tiimille, johon kouvolalainen kuuluu Tiina Poikolaisen lisäksi kolme muuta henkilöä.

Poikolainen maksaa hevosen kulut ja huolehtii kaikesta arjesta raveihin asti. Hevosen omistajat puolestaan saavat seurata Prinsessan kehitystä nollakuluilla. Omistajille maksetaan voittosummista tietty prosenttiosuus.

Poikolainen on Kaisa Toivosen vanha tuttu, johon hän tutustui yhteisen ystävän kautta. Toivonen kertoikin, ettei olisi antanut Prinsessaa aivan kenen tahansa huomaan.

Kouvolalainen aloitti ratsastuksen 9-vuotiaana, minkä jälkeen hevoset ovat olleet harrastus töiden ja opiskeluiden ohella.

33-vuotias valmentaja opiskeli hevosenhoitajaksi Harjun oppimiskeskuksessa. Päivisin hän työskentelee XAMK:issa projektipäällikkönä.

Hevosen aikalisä

Kasvattajat odottivat Prinsessalta kovia tuloksia sen ollessa 2—3-vuotias.

— Mutta niitä ei tullut. Se oli meillekin hieman pettymys, Toivonen myöntää.

Valmentaja ja omistaja Kaisa Toivonen päätti viheltää pelin poikki.

Prinsessa tarvitsi aikaa. Hevosta ei voi pakottaa juoksemaan kovaa.

Aika on sana, joka toistuu sekä Toivosen että Poikolaisen puheissa. Jokainen hevonen on yksilö, jota pitää kuunnella.

— Prinsessa olisi pilattu jo monta kertaa, jos sitä olisi yritetty pakottaa johonkin. Kaikki eivät ole valmiita silloin kun ”pitäisi” olla, Toivonen sanoo.

Prinsessa ei käynyt yli puoleen vuoteen raviradalla. Poikolainen keskittyi hevosen kuntovalmennukseen.

Kun harjoitusravien aika keväällä tuli, hevonen oli täysin erilainen. Juoksu oli alkanut kulkea.

— Se viihtyy raveissa: se on rauhallinen ja seisoo kuin tatti. Kotona sillä menee hermot, jos se joutuu seisomaan vartin käytävällä. Se voi tehdä treeneissä jotain muuta kuin haluaisit, Poikolainen sanoo ja nauraa valmennettavansa oikuille.

Kotitallilla Prinsessan arki on rauhallista. Hevoset pitävät rutiineista.

— Käymme ajamassa ja ratsastamassa. Starttien välissä verrytellään ja ajetaan vähän mäkivetoja.

Pohjimmiltaan hevosen arjessa ja valmennuksessa tärkeimpiä ovat samat asiat kuin ihmiselläkin: lepo, ravinto ja oikeanlainen liikunta. Kun hevonen syö ja juo tarpeeksi, se myös palautuu tehokkaammin.

Prinsessa on nopea hevonen, jota juoksupaikka ei juurikaan haittaa. Luja luonne on myös sen vahvuus, sillä hevonen on raviradalla todella päättäväinen.

— Kun sen panee raveissa valjaisiin, se tietää mitä tehdä ja on tosissaan.

Tamma ei tuhlaa energiaansa turhaan meuhkaamiseen. Poikolainen muistuttaa, että jos hevonen on terve ja sillä on hyvä itsetunto, se voi hyvin.

— Ravihevoselle on myös äärettömän tärkeää, että se syö ja juo. Hevosta ei voi kilpailuttaa, jos se vain laihtuu.

Kallis harrastus

Raviurheilu ei ole ilmaista huvia. Juoksevia kuluja on paljon. Ammattivalmennus maksaa keskimäärin 800-1 200 euroa kuukaudessa, minkä lisäksi päälle tulevat muut hevosen hoitoon liittyvän kulut.

— Rahaa kuluu kuukausittaiseen tallimaksuun, vakuutuksiin ja kengitykseen, joka tehdään 6—10 viikon välein, Poikolainen luettelee omia menojaan.

Lisäksi rahaa saa palamaan halutessaan syöttämällä hevoselle lisärehuja ja käyttämällä sitä hieronnassa. Oman osansa ottavat eläinlääkärimaksut ja kehonhuoltoon kuluvat eurot.

Ravivalmentaja Kaisa Toivosen mukaan hevosurheilun kulut ovatkin yksi syy, minkä vuoksi kimppahevoset ovat yleistyneet. Voidaan puhua jonkilaisesta muoti-ilmiöstä.

Kimpat ovat tuoneet paljon uusia ihmisiä hevosurheilun pariin, sillä harrasteporukassa ei tarvitse olla alan asiantuntija.

Kun kulut jaetaan, porukalla saattaa olla mahdollisuus hankkia parempi hevonen kuin yksittäisellä henkilöllä.

— Ammattimaiset ja harrastajien kimpat ovat erikseen. Esimerkiksi Raviliigassa ei pääse osallistumaan päätöksentekoon, joten se hieman vääristää hevosenomistamista. Jotkut tahtovat vastaavan kimpan jälkeen hankkia oman hevosen, mutta se ei olekaan niin hauskaa, kun joutuu maksamaan vähintään tuhat euroa kuussa.

Raviliiga on jääkiekon liigajoukkueiden yhteinen ravihanke, jossa on mukana 12 joukkuetta. Joukkueet ja raviradat hankkivat yhdessä hevosia, joiden osuudet myydään jääkiekko- ja ravifaneille.

— Tämä on todella kallis, mutta hieno harrastus, Toivonen sanoo.

Kouvolan raviradan Hytönen tietää myös toisen syyn kimppaomistamisen suosioon.

— Yhä harvemmalla on kytkös maaseutuun, eli omaa kotitilaa hevoselle ei ole. Kimppa on ohjattu polku hevosurheilun maailmaan, jossa saa tietoa hevosen kehittymisestä urheilijaksi ja tietenkin elämyksiä.

Osakkaita raviporukoissa voi olla muutama tai jopa lähemmäksi tuhat. Kimpassa yhdelle henkilölle kulut ovat pieniä oman hevosen omistamiseen verrattuna.

Kouvolassakin kimppoja on useita.

— Kun jännittää kilpailua, sillä ei ole mitään väliä, kuinka ison osuuden omistaa.

Mistä tulevaisuuden tähdet?

Viime vuonna Suomessa oli reilut 3 000 ravivalmentajaa. Tiina Poikolaisen ja Kaisa Toivosen mukaan menestynyt suku ja hyvä terveys auttavat hevosta sen uralla, mutta lopulta tärkeintä on oikeanlainen valmennus.

— Kaikki ihmiset eivät sovi kaikkien hevosten kanssa, joten yhdistelmän täytyy olla toimiva, Toivonen sanoo.

Hevosen yritteliäisyys ja vahva luonne auttavat myös paljon matkalla menestykseen.

— Prinsessalla on vauhtia, mutta palaset täytyy saada kohdalleen. Siitä kaikki syntyy: täytyy saada voimaa ja itseluottamusta, Poikolainen analysoi.

Rahasammoksi kehittyvää hevosta on lähes mahdotonta tunnistaa päälle päin.

— Pöllömpikin ymmärtää sukutauluja katsomalla, että tässä on hieno varsa. Menestyjän veikkaaminen varsasta on kuitenkin taitolaji, Poikolainen kertoo.

Yli 74 000 hevosta

Vuonna 2016 Suomessa oli yhteensä 74 200 hevosta ja 16 000 tallia.

Ala työllisti 15 000 ihmistä.

Ravistartteihin osallistui 4 824 lämminveristä, 2 058 suomenhevosta ja 603 ponia.

Startanneiden hevosten omistajista 2 492 oli yksityishenkilöitä ja 3 319 muita — esimerkiksi kimppoja.

Ravivalmentajia oli 3 256 ja

ohjastajia 2 255.

Vuonna 2016 palkintorahoja

jaettiin 19,27 miljoonaa euroa.

Lähde: Hippos.fi, hevosalan tunnusluvut.

Teksti Anni Saarela | Kuvat Jussi Lopperi