Elokuva

Arvio: Kauneutta, hurmausta ja shokkeja

1.9.2017 4:00
Kuva: Ben Rothstein / Focus Features
Haavoittuneen sotilaan (Colin Farrell) päätyminen syrjäiseen tyttöjen sisäoppilaitokseen aiheuttaa jännitteitä. Nicole Kidman näyttelee yhtä naispääosista Yhdysvaltojen sisällissodan aikoihin sijoittuvassa jännitysdraamassa.
Haavoittuneen sotilaan (Colin Farrell) päätyminen syrjäiseen tyttöjen sisäoppilaitokseen aiheuttaa jännitteitä. Nicole Kidman näyttelee yhtä naispääosista Yhdysvaltojen sisällissodan aikoihin sijoittuvassa jännitysdraamassa.

Thomas Cullinanin Yhdysvaltojen sisällissodan aikoihin sijoittuva romaani filmatisoitiin ensimmäistä kertaa jo 1970-luvulla. Korpraali McB-elokuvan ohjaajana toimi Don Siegel, ja pääosissa siristeli silmiään Clint Eastwood.

Vaikka tarina on sama, on maskuliinista elokuvaa kiteyttäneiden miesten ja Sofia Coppolan uudella versiolla merkittävät sävyerot. Lumotut korostaa tarinan naisten näkökulmaa, eikä pyöri ainoastaan Eastwoodin korvanneen Colin Farrellin ympärillä.

Tapahtumat sijoittuvat syrjäiseen tyttöjen sisäoppilaitokseen, jota pyörittää rauhallisen pidättäytyvä Miss Martha (Nicole Kidman). Etelävaltioiden suomaiden tuolla puolella myrskyävästä sisällissodasta saapuu muistutuksena haavoittunut Pohjoisvaltioiden korpraali McBurney (Farrell).

Mies on vihollisen mailla, mutta sisäoppilaitoksen naiset ja nuoret tytöt ottavat hänet hoidettavakseen.

Talon sisällä alkaa kuohua seksuaalinen jännitteen vuoksi. McBurney tuntuu löytävän tien jokaisen naisen sydämeen. Hän särkee Miss Marthan hallittua julkisivua, voimaannuttaa nuoren Alician (Elle Fanning) vasta löydettyä seksuaalista voimaa ja helpottaa Edwinan (Kirsten Dunst) melankolista sielua.

Coppola kasvattaa jännitettä mestarillisesti kauniiden kuvien kautta. Pienillä eleillä ja katseilla tehdään paljon. Salaisuudet tihkuvat hahmoista suloisen piinaavasti. Vaara lisää tilanteen seksikkyyttä.

Upea pukudraama ei kaihda synkkiä ajatuksia tai veritekoja. Coppola ei ehkä selitä kaikkea perusteellisesti, mutta hän luottaa tunnelmaan ja erinomaisiin näyttelijöihinsä. |

Timo Alho

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Hallittu visio. Näyttelijät. Kaunis kuvaus.

Huonoa: Käsikirjoituksessa on heikkouksia.

Erityistä: Sofia Coppola voitti elokuvalla parhaan ohjaajan palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla, vasta toisena naisena koko festivaalin historiassa.