Sana sunnuntaiksi: Läpi lukkojenkin

15.4.2017 4:00

Olen järjestänyt varusmiehille pakohuonepeliä vapaa-ajalla. Huoneessa on koettu innostunutta pähkäilyä lukkojen ja koodien ääressä sekä ahaa-elämyksiä arvoitusten ratketessa. Moni varusmies on kysynyt miksi tällaista järjestetään ja miksi joku haluaa, että heillä olisi kivaa? Vaikka kysymykseen oikea vastaus voisi olla se, että sitten jaksaa taas palveluksessa paremmin tai että huone kehittää ryhmätyötaitoja, herätti kysymys minussa syvempiä ajatuksia.

Miksi joku haluaa, että minulla olisi kivaa? Miksi sinä haluat auttaa minua? Onko nykyisin liiaksikin opittu siihen, että yksin on pärjättävä, halusi tai ei? Ja sitten kun joku onkin valmis auttamaan, tuntuu se liian hyvältä ollakseen totta.
Surullista. Eikö olisi vähintäänkin velvollisuutemme olla avuksi niille, jotka ovat nälissään ilman kattoa pään päällä tai jotka pelkäävät henkensä puolesta tai joiden ihmisarvoa sorretaan? Eikö olisi aika nähdä lähimmäisessä ihminen, jota minun on velvollisuus tukea ja auttaa, mikäli minulla siihen vain on mahdollisuus?
Auttamattomuudella ja itsekkyydellä liitymme ristiinnaulitsijoiden joukkoon. Jeesukselle huudettiin: Tule alas ristiltä, pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan poika! Liian usein huutomme kuuluu hyvin samanlaisina lähimmäisillemme: itse olet syypää ongelmiisi, auta nyt itseäsi! Kristus kohdataan kärsivissä ihmisissä. Jeesus kuoli ristillä minun itsekkyyteni tähden.

Silti saan kuulla lohduttavien sanojen kaiun: ”Poikani, tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”  Minulle on mysteeri miksi Jumala on halunnut auttaa minua, joka olen elämässäni niin monta kertaa epäonnistunut? Järki kysyy: miksi Jeesus olisi kuollut minun puolestani, joka olen liian itsekäs ja arka ojentamaan kättäni lähimmäisen avuksi? Toisaalta tiedän, ettei minulla ole mitään muutakaan toivoa. Ei auta kuin vaientaa järjen ääni ja tyytyä uskomaan.
Pääsiäisen avainsanoja ovat rakkaus ja armo. Armo on ansaitsematonta rakkautta meidän osaksemme. Eikö suurinta rakkautta, mitä voi olla olemassa, ole antaa henkensä toisen ihmisen puolesta, etenkin sellaisen, joka sitä rakkautta tai apua ei olisi ansainnut? Sellaisella rakkaudella voidaan voittaa pahuus. Rakkaudella Jumala on murtanut kuoleman kahleet. Kristus on ylösnoussut! Me saamme haudalla käyneiden naisten tavoin hämmästyä, ilahtua, ihmetellä ja kertoa koko maailmalle, että hauta todellakin on tyhjä! Risti on lopulta voiton merkki. Ja tuo merkki on piirretty jokaisen kastetun otsaan ja rintaan merkiksi siitä, että hyvä on voittanut pahan! Tänäkin keväänä saamme nähdä kuinka valo voittaa ja luonto herää eloon. Mustan mullan seasta esiin tunkeutuvat vihreät versot muistuttavat meitä siitä, että kuolema on voitettu ja me saamme elää!
”Alas syntiimme armo kumartuu. Alas syntiimme armo kumartuu. Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on.”

Sanna Timonen
sotilaspastori