Sana sunnuntaiksi: Perusonnellinen

23.4.2017 4:00

Konsumerismi tarkoittaa aatetta ja ilmiötä, jossa ajatellaan, että runsas kulutus on eduksi ihmiselle ja taloudelle. Aatteen yksi moderni ilmentymä on tuotteet ja palvelut, jotka muotoutuvat ja elävät kuluttajien halujen ja tarpeiden mukaan.

Kärjistetysti voitaisiin ajatella, että koko länsimainen markkinatalousyhteiskunta elää kulutustarpeiden ja tuottamisen voimalla. En halua olla täysin todellakaan tuomitsemassa kulutuksen ja tarjonnan, hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareitten voimaa ja tarpeellisuutta.

Jo antiikin aikana pohdittiin samaa ”ikuista haastetta”, miten materian ja onnellisuuden välinen suhde pitäisi ratkaista. Yksi varsin yleinen ja ylevä ilmiö oli eudaimonia eli oppi onnellisuudesta joka jo Aristoteleen ajalta saakka oli eri muodoissaan varsin iso tekijä vanhan maailman henkisessä ilmastossa.

Nykyään eudaimomismi on tullut tunnetuksi esimerkiksi humanistisessa psykologiassa yhtenä hyvinvoinnin oppina muotoilijansa Alan S. Watermanin mukaan.

Modernin ajan mielenkiintoinen kysymys onkin, tuottaako materiaalinen yltäkylläisyys ja kulutustarveyhteiskunnan kysynnän ja tarjonnan lain palvominen automaattisesti onnellisempia ihmisiä.

On ihanaa ja mukavaa, kun kännykässä on sovelluksia, jotka helpottavat elämää, on oikein mukavaa ja arjen kannalta hyödyllistä, että teknis-materiaalinen tuotekehitys joka alalla menee eteenpäin. On myös hienoa, että ihmiset saavat työtä ja toimeentuloa myymällä ja kehittämällä meille kuluttajille eri elämän osa-alueille uusia innovaatioita.

Onnellisuus, ainakin jossain määrin saattaa olla sidottu myös materiaaliseen rikkauteen. Vaikka jopa aikanaan Neuvostoliitossa, materiaalisen ankeudenkin keskellä, eli myös onnellisia ihmisiä.

Kirkkovuodessa elämme pääsiäisen jälkeistä aikaa. Jo apostoliselta ajalta saakka antiikin onnellisuusihanteet ovat olleet kristityille tärkeitä. Aristotelinen kohtuullisuuden oppi ja käsitys lyö leimansa jo Paavalin näkemyksissä.

Asketismiin tai materiaaliseen hedonismiin ei Raamattukaan kannusta. Psalmin kirjoittaja muistuttaakin elämän perustasta hienolla tavalla: ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (PS 73:28).

Suurin onni ja autuus on lopulta tyhjässä haudassa. Kuolema, tuo suuri vihollinen ja ankeuttaja on voitettu ja ikuinen rauha suotu yksin Jumalan armosta uskon kautta. Perusta on siis ylösnousemuksessa ja onnellisuus ikuiselta kannalta nähtynä on materiaa ja maallista onnen tavoitteluakin vankemmalla pohjalla.

Risto Pesonen, lehtori