Sana sunnuntaiksi: Uudestaan alkamisen armo

30.4.2017 4:00

Kylän vanhin asukas vietti 100-vuotissyntymäpäivää. Juhlissa oli sukulaisten ja ystävien lisäksi paikallislehden toimittaja. ”Mikä on ollut kaikkein raskainta elämässä”, toimittaja tiedusteli päivänsankarilta. ”Jokapäiväinen alusta aloittaminen”, kuului vastaus.

Hengellistä kasvua kaipaavalle jokapäiväinen alusta aloittaminen on raskasta. Kun oma usko arjen koettelemuksissa osoittautuu heikoksi ja rakkaus haaleaksi, kiusaus jättää vaellus kesken on todellinen. On nöyryyttävää kerta toisensa jälkeen huomata, kuinka hidasta ja vaivalloista kasvu on.

Myös opetuslapsi Pietari joutui kokemaan samat kasvukivut. Suurten sanojen ja nopean toiminnan mieheltä riisuttiin pois oma voima. Kiirastorstaiyönä ylipapin pihamaan hiilivalkean piti palaa ja kukon täytyi kiekua, jotta Pietarille valkeni totuus itsestään.

Pääsiäisen jälkeen, Gennesaretin järven hiilivalkean valossa Pietarilta vaadittiin jälleen totuutta salatuimpaan saakka. Kolminkertaisen rakkaustestin äärellä Pietarin oli tunnustettava, ettei hänen rakkautensa ole riittävää.

Pietari riisuttiin pala palalta omasta voimantunnosta ja itseriittoisuudesta, jotta hän kykeni suorittamaan Jeesuksen antaman tehtävän. ”Ruoki minun karitsoitani… Kaitse minun lampaitani.” (Joh.21:15—16).

”Kallion” oli itsessään tultava heikoksi, ja siksi hän ei voinut tarjota kiusatuille muuta perustusta kuin Jeesuksen ja hänen armonsa. Vasta nöyryytettynä Pietari saattoi sanoa koko sydämestään: ”Herra, kenen tykö me menisimme, sillä sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh.6:68)

Epätoivo ja armo ovat lähellä toisiaan, kirjoittaa Martti Luther. Epätoivo riisuu meidät kaikesta omasta yrittämisestämme. Se saa meidät kääntymään Jumalan puoleen ja tarttumaan hänen tarjoamaansa armoon.

Raskaitten muistojemme kukon kiekuessa Jeesus vakuuttaa meillekin: ”Poikani tyttäreni, sinun syntisi annetaan anteeksi.”

Jari Nordman
Rovasti, Iitti