SANA SUNNUNTAIKSI

Suullisenkin kiven voi jättää heittämättä

9.7.2017 4:00

Katsopa, tuolla se taas menee! Huhhuh! Onneksi minä en sentään ole tuollainen. Ymmärrän omat tekemiseni ja menemiseni, hoidan hommani asiallisesti ja pärjään muutenkin ihan hyvin. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset toimivat noin.

Miten helppoa onkaan puhua toisista ihmisistä ikään kuin näkisi heidän elämäänsä ja sydämeensä. Miten helppoa on arvostella matkan päästä ja olla tietävinään asiat henkilöä itseään paremmin. Ja miten helppoa onkaan tuomita kenet tahansa mitättömien tietojen perusteella.

Ja entä sitten, vaikka olisikin omien tietojensa kanssa aivan oikeassa. Voiko toisesta ihmisestä koskaan tietää kaikkea — tunteita ja historiaa toiminnan takana? Voiko toisen tekemiä virheitä arvostella ja olla samaan aikaan aivan varma siitä, ettei itse koskaan toimisi vastaavassa tilanteessa väärin?

Jeesus osoitti toiminnallaan ja puheillaan, ettei tärkeintä ollut laki vaan rakkaus. Teon ja toiminnan voi tuomita, mutta toista ihmistä ei. Kun Jeesuksen luo tuotiin aviorikoksesta tavattu nainen, Jeesus tunnusti tosiasian: laissa säädettiin kivitystuomio. Hän pyysi, että se paikallaolijoista, joka ei ole syntiä tehnyt, heittäisi ensimmäisen kiven. Kukaan ei heittänyt.

Entä jos jättäisi heittämättä myös ne suulliset kivet? Pitäisi omana tietonaan kaikki epäilykset ja pahat ajatukset. Rukoilisi, että Jumala antaisi tilalle rakkautta ja poistaisi epäilykset, kateuden ja vääränlaisen oikeudentunnon. Niin, että katkeruuden sijaan sisällä saisi kasvaa rauha ja kiitollisuus.

Mitä tapahtuisi, jos alkaisi puhua toisista selän takana hyvää? Voisiko sen lopulta tehdä myös edestä päin? Millaiseen puheeseen Jeesus kehottaisi tässä ja nyt?

Raamattu kertoo erehtymisistämme suoraan ja kirkkaasti: ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room. 3:23—24)

Jos tätä vasten voisi peilata itseään — mikä muuttuisi?

Henna Huppunen
Iitin seurakunta