Sana sunnuntaiksi

Totuuden ja harhan rajamailla

6.8.2017 4:00

Sitä joutuu ihmispolo jatkuvasti miettimään, että mikä onkaan totta ja mikä ei. Jottei pohdinta turhan helppoa olisi ei kovin moni asia maailmassa ole edes mustavalkoista, vaan sillä harmaan sävyjen monenkirjavalla vyöhykkeellä sitä vasta jotakin ohjenuoraa kaipaisikin. Kristinuskon perimmäisiä ajatuksia on se, että elämässä kulkee varsin hyvään suuntaan, kun vain Raamattua ja Jumalan tahtoa seuraa. Mutta onko tuo vähän turhan yksioikoinen ohjeistus, miten hienosta periaatteesta tulisi käyttökelpoinen käytännön sovellus tämän päivän harmaan alueen kulkijalle?

Raamatusta on moneksi. Se on ihmisten uskonsa kuvailua, sitä kun koitetaan sanoiksi pukea jotakin itseä suurempaa ja sanoin täysin tavoittamatonta. Se on Jumalan puhetta häneen uskovien ja turvaavien elämässä. Omassa kappaleessani tuota mainiota kirjaa on 1320 sivua ja elämän eri käänteissä sitä voisi olla vähän kankea selailla kuin hakuteosta tai opaskirjaa. Raamattua, sen opetuksia ja periaatteita on hyvä lukea ja sisäistää rauhassa, jotta osaa sen henkeä soveltaa käytäntöön kun tarve joskus yllättäenkin koittaa. Raamattu ei ole kuollutta kirjainta, vaan jo itsessään elävää uskoa, elävän uskon kautta sitä pitää siis osata soveltaa.

 Raamattua ja Jumalan tahtoa onneksi Jeesus osasi meille tiivistää varsin hyvin. Ihmisten välisen kanssakäymisen perusnuora on tehdä toiselle kuten toivoisin minulle tehtävän. Jos yksiselitteisesti tekoni, sanani tai niiden tekemättä ja sanomatta jättäminen satuttaa lähimmäistäni, voi hyvin olla, että teen väärin. Kunnioitus lähimmäisiä kohtaan on totuus, jota seuraten ei voi kovin pahasti harhaan mennä. Kunnioitus ei tarkoita sitä, että luopuisin itsestäni tai omista ajatuksistani, se on vain sitä että kunnioita muita vaikka oltaisiinkin jostakin kovastikin eri mieltä.

 Jumala on totuus. Jumalan luo kuljetaan ahtaasta portista ja se tiekin on kapea.

Janne Turunen