SANA SUNNUNTAIKSI

Samassa lätäkössä

27.8.2017 4:00

”Tuli taas mokattua. Sama vanha juttu, josta olen tsiljoona kertaa päättänyt päästä irti. Uudestaan ja uudestaan kaadun samaan kuoppaan.”

Tuntuuko tutulta? Sitä on rähmällään liejussa, jonka tuntee aivan liian hyvin. Kunpa olisikin edes joku muu hetteikkö, mutta aina se sama.

Lohduttaisiko, jos tietäisit, että kyseessä on ihmisen perustauti? Vaiva, josta jo pari tuhatta vuotta sitten tyyppi kirjoitti, ”en edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan”. Jo silloin, vanhoina hyvinä aikoina, ihminen punnitsi itseään, eikä voinut kuin ihmetellä. ”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.”

Oikeassa oli. Voin kyllä yrittää olla oikein kiva ja mukava. Usein päällisin puolin onnistun. Saattaa jopa näyttää, että hautajaisissa ja muistotilaisuudessa voitaisiin sanoa, että ”siinäpä hyvä ihminen”.

Mutta totuus on toinen. Olen perustaltani ihmistautinen eli syntinen. Se on kuin Leijonan metsästys -laulussa. Syntiä minussa ei voi ylittää, alittaa eikä kiertää. Täytyy mennä sitä kohti. Nähdä ja tunnustaa se.

On siis huippua, että makaan samassa hyhmässä. Juuri siinä tarvitsen Jumalaa. Jumalan tarvitseminen on syntisenä täydellistä.

Ihmisenä en pysty itse itseäni parantamaan, puhdistamaan tai pelastamaan edes omalta itseltäni. Mutta Jumala pystyy. Hän on suorastaan järjestänyt täydellisen puhdistusaineen nimeltä Jeesus.

Pyhän Jumalan edessä on rajua sitten joskus kuulla, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Häpeä ja riisuttuna olemisen tunne on varmasti hurja. Jeesukseen turvautuen voi saada armahtavan tuomion. Mieti! Ei joudu syytetyksi, ei jää Jumalan kirkkautta vaille. Sen kirkastuspesun Isä on antanut Pojassaan maailmalle.

Mitään muita edellytyksiä pestyksi tulemiselle ei ole, kuin usko Jeesukseen. Eli kun olet seuraavan kerran lätäkössä, mieti siihen eteesi Jeesuksen risti. Totea, että tässä taas olen. Auta minua Jumala. Pese minut puhtaaksi. Jeesuksen tähden.

Siitä kohden alkaa uusi elämä. Vieläkin toki syntisenä — mutta armahdettuna sellaisena.

Tuija Nuutinen
vs. kappalainen
Kouvolan seurakunta