Unelmia ja koulutehtäviä

31.10.2016 kello 09:06, kirjoittaja: Kampuskynä Kouvola

Elämässä pitää kokeilla kaikkea uutta. Koin tilaisuuteni tulleen, kun eräs opettajista kyseli halukkaita bloggaamaan Kouvolan Sanomiin. Tässä blogissa kirjoittelen opiskeluarjestani ja sen herättämistä ajatuksista.

Opiskelen Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa (Kyamk) Johdon assistenttityön ja kielten koulutuslinjalla. Ajelen lähes päivittäin Kotkasta Kouvolaan Kasarminmäen kampukselle. Yhtään ei kaduta, vaikkakin välillä pohdin missä vaaleanpunaisten lasien tehtaalla olen tämän päätöksen tehnyt.

Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2008 ja olen ollut siitä asti aktiivisesti työelämässä. Noin kaksi vuotta sitten alkoi kuitenkin tuntua, että tämä ei ihan riitä. Mielessä pyöri enemmän ja enemmän ajatus ”jostakin muusta”. Ongelma syntyi siitä, etten tiennyt mitä se jokin muu olisi.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Kiitos avomieheni siskon, sain tietää Johdon assistenttityön ja kielten koulutuslinjasta ja tässä sitä ollaan! Tässä koulutuslinjassa minua kiinnosti kielten lisäksi mahdollisuus monipuolisuuteen. Tutkintonimikkeen mukaan minusta tulee liiketalouden Tradenomi, mutta JA-koulutus antaa minulle eväät hyvin monipuolisiin työtehtäviin. Opiskelukin pysyy mielenkiintoisena aihepiirien ollessa niin laajat.

Kiehtovaa, kuinka ennen itselle tärkeät asiat muuttuvat täysin unelmia tavoitellessa. Huoleton ”tienaaminen” ja vapaa-ajan aikatauluttomuus vaihtuivat äkkiä arkeen, jossa liiasta työnteosta seuraa rahan sijasta sanktioita ja kotona odottava deadline viidakko jatkaa kasvamistaan. Lopussa kiitos seisoo. Onneksi myös matkan ajalle löytyy piristystä. Näiden kahden opiskeluvuoteni aikana olen nimittäin saanut harjoittaa vatsalihaksiani (tuloksia odotellessa) naururomahdusten muodossa useammin, kuin koskaan ennen! Kiitos tästä kuuluu saman mielisille omien unelmiensa tavoittelijoille, joita koulukavereiksi kutsutaan.

Äkkiä kaikki tuntuu sen arvoiselta, kun siirryt huonon huumorin kerhossa seuraavalle oppitunnille hekottaen ja kikattaen niin, ettei ilma kulje ja kylkiin sattuu.

En malta odottaa syysloman loppumista ja nauruterapian alkamista.

Terveisin

Laura Häkkinen
Opiskelee toista vuotta Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa Johdon assistenttityön ja kielten koulutuslinjalla.

Jokainen osaa enemmän kuin aavistaakaan

26.9.2016 kello 09:02, kirjoittaja: Kampuskynä Kouvola

blogi-kuva-heidi-salminen

Osaaminen on laaja, monialainen ja värikäs kokonaisuus. Se kehittyy kaikesta tekemisestä, olemisesta ja kulkemisesta jokaisella omalla elämänpolulla. Kaikki kokemukset nivoutuvat yhteen ja kulkevat toistensa kanssa rinnakkain poluilla ja poluilta toisille hyppien.

Aina ei helposti nähdä, miten valtavasti asioita osataankaan. Oman osaamisen kehittymistä on vaikea tunnistaa, sillä se tapahtuu vähitellen ja huomaamattomasti. Auttaa, kun miettii aikaa taaksepäin ja pohtii millainen joskus on ollut ja vertaa siihen millainen on nyt. Vuorovaikutussuhteiden kautta tulee myös esille tilanteita, joissa voi huomata oman erityisosaamisensa. Voi huomata, kuinka asia, jota on pitänyt itsestäänselvyytenä, ei olekaan sellainen. Voikin nähdä osaavansa ja tietävänsä paljon asioita, joita muut eivät. Omaa osaamistaan ei tule aliarvioida, vaan ylpeänä tietää ja tuntea omat vahvuudet.

Koko osaamista ei helposti tunnisteta kaikissa yhteyksissä. Kun työhakemusta tai työhaastattelua varten mietitään omaa osaamista, tarkastellaan usein vain koulutuksen ja työn polkuja. Aina ei myöskään huomata, kuinka työssä tai opinnoissa opittu tulee hyödylliseksi vapaa-ajalla. Työnhaussa kannattaa nostaa tietoiseen tarkasteluun oma vapaa-aika ja miettiä mitä taitoja ja tietoja sitä kautta on oppinut. Oppimista tapahtuu paljon myös vapaa-ajalla puuhastelujen ja pelkän ajatustyönkin parissa. Työnhaussa esille kannattaa muistaa tuoda oma osaaminen laajana kokonaisuutena, jossa yhdistyvät kokemukset kaikilta elämänpoluilta. Osaaminen ei rajoitu vain siihen tilanteeseen, jossa se on opittu, vaan sitä voi tunnistaa omassa toiminnassa myös täysin uusissa yhteyksissä ja uusilla poluilla.

Osaaminen, joka voi olla mitä tahansa, fyysistä, psyykkistä, kognitiivista tai sosiaalista, kannattaa oppia tunnistamaan jokaisella askeleella, jonka ottaa millä tahansa polulla. Osaaminen rajoittuu omalle kapealle polullensa, vain jos polkuja ei yhdistellä ja anneta osaamisien hyppiä uusille reiteille. Jokainen osaa enemmän kuin aavistaakaan. Itsellensä voi rohkeasti ylpeänä sanoa: ”kyllä minä tiedän” ja uusien haasteiden edessä muistaa toivottaa rohkaisuna: ”tsemppiä”.

Heidi Salminen
Kymenlaakson ammattikorkeakoulun
Opiskelijakunta Klaani

 

Työharjoittelu Euroopan neljänneksi suurimmassa kaupungissa

30.8.2016 kello 11:50, kirjoittaja: Kampuskynä Kouvola

Pietari

Suoritin seitsemän viikkoisen työharjoitteluni 5 miljoonan asukkaan kaupungissa Pietarissa tänä kesänä. Työpaikkanani toimi paikallinen matkatoimisto Mangotravel LCC, jota monet suomalaiset matkailuyritykset käyttävät matkustaessaan Venäjälle. Yritys tarjoaa sekä Venäjän sisäisiä, että ulkomaanmatkoja.

Tunnelmat ennen harjoitteluun lähtöä olivat vaihtelevia, jännitystä oli ilmassa ja moneen kertaan tuli mietittyä mihin sitä oli oikein lähdössä.

Tiedossa oli, että venäläisten englannin kielen taito ei ole samalla tasolla kuin Suomessa ja itse ennen harjoittelua hallitsin vain venäjän alkeet.

Saavuin Venäjälle toukokuun ensimmäisellä viikolla. Asuin koko harjoittelun ajan paikallisessa perheessä, johon kuuluivat äiti sekä aikuinen poika. Perhe otti minut jo heti ensimmäisenä päivänä avosylin vastaan ja esitteli minut koko suvulle. Tunsin vahvasti olevani tervetullut perheeseen, vaikka en entuudestaan tuntenut heitä.

Perheessä luonnollisesti ei puhuttu englantia, joten kommunikointi ensimmäisten viikkojen aikana tapahtui elekielellä.  Huomasin jo ensimmäisenä iltana kuinka venäläisten vieraanvaraisuus nousi esille, minulle oltiin heti ystävällisiä, tarjottiin ruokaa, sekä oltiin kiinnostuneita miksi suomalainen nuori opiskelija haluaa lähteä Venäjälle töihin. Miksi halusin Venäjälle? Olen aina ollut kiinnostunut venäläisestä kulttuurista, joten tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus nähdä ja kokea se paikallisessa perheessä. Perheen poika oli kiinnostunut näyttämään minulle paikkoja, jota paikalliset suosivat, sekä esitteli minut ystävilleen. Pääsin harjoittelun aikana myös osallistumaan perinteisiin: venäläisiin syntymäpäiväjuhliin, illanistujaisiin sekä pyhäinpäivän perinteeseen.

Työtehtäviini matkatoimistossa kuuluivat erilaiset toimitustehtävät, kerran viikossa sain osoitteen, johon toimitin erilaisia asiakirjoja. Google maps ja paikallinen nettiliittymä olivat onneksi apunani, joten eksymisiltä vältyttiin. Liikkuminen Pietarin kaupungissa on helppoa, koska metrolinjasto on laaja. Paikalliset suosivat Marshrutkaa, joka on isokokoinen taksi, joka pysähtyy tarvittaessa, bussiaikatauluja pietarilaiset eivät tunne. Käännöstehtävät kuuluivat pääsääntöisesti työnkuvaani. Käänsin erilaisia valmismatkaohjelmia venäjästä suomeksi, jotka lähettiin yhteistyökumppaneille Suomeen.

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun venäjän opiskelijoita opettajansa kanssa saapui myös toukokuun puolessa välissä opiskelemaan ja tutustumaan paikalliseen yliopistoon, jolloin pääsin puhumaan suomea ja jakamaan tähänastisia kokemuksia. Viikon aikana vierailimme paikallisissa nähtävyyksissä ja opiskelimme venäjän kieltä yliopistossa.

Tutustuin paikallisiin ihmisiin englannin puhekerhon kautta. Opiskeluystäväni Kouvolasta, alun perin Pietarista, kertoi minulle kerhosta, jota hänen hyvä ystävänsä ohjaa. Kerhossa kävi paljon ikäisiäni nuoria, eri taustoiltaan pääsääntöisesti opiskelijoita. Osa oli ollut vaihdossa Pohjoismaissa, ja osa ei ollut koskaan Venäjän rajojen ulkopuolella. Kaikki olivat innoissaan suomalaisesta opiskelijasta ja myös kiinnostuneita viettämään aikaa kanssani. Tutustuin myös suomalaiseen tyttöön, joka opiskelee Mikkelin ammattikorkeakoulussa ja oli vaihdossa Pietarissa. Vietin näiden ihmisten kanssa Pietarin kaupungin syntymäpäivää, kävimme veneretkillä, syömässä, ja he järjestivät minulle läksiäisjuhlat viimeisenä iltana. Näistä ihmisistä tuli todellinen tuki ja turva harjoitteluni aikana, olemme edelleen läheisissä väleissä ja puheissa melkein joka päivä.

Harjoittelun jälkeen kielitaitoni oli huomattavasti parempi kuin lähtiessä. Englantia tuli puhuttua ainoastaan työpaikalla sekä Englanti-kerhossa tapaamieni nuorten parissa. Ennen harjoittelua olin matkustanut Venäjälle useita kertoja, mutta tämä kesä, jonka vietin Pietarissa, oli kaikkein parhain ja opettavaisin. Opin, että vaikka lähtisi yksin ulkomaille, voi silti löytää uusia ystäviä,  ennakkoluulot tosin pitää jättää kotimaahan.
Один город – одна любовь (Yksi kaupunki, yksi rakkaus)

Bettina Reinman
Liiketalouden opiskelija
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

 

Tandemviikko Pietarissa

3.6.2016 kello 14:05, kirjoittaja: Kampuskynä Kouvola

Toukokuussa Kyamkissa venäjää opiskelevat pääsivät tutustumaan uuteen tapaan oppia. Matkasimme Pietariin, jossa vierailimme Pietarin polyteknisessä yliopistossa. Pääsimme opiskelemaan venäläisten opiskelijoiden kanssa tandemina. Tämä tarkoittaa, että muodostetaan parit, jossa toinen on suomalainen ja toinen venäläinen. Me opetimme heille suomea ja he meille venäjää.

Heti alussa huomasimme, että venäläiset olivat taitotasoltaan meitä edellä. Kun kuvasta piti tunnistaa objekteja, meni meillä suomalaisilla sormi suuhun. Venäläiset puolestaan luettelivat vaivattomasti lähestulkoon kaiken kuvan sisällön suomeksi. Sekä meitä että venäläisiä kiinnosti kovasti, miten kielen opinnot etenevät. Siinä missä meillä suomalaisilla on suuri työ kyrillisten kirjaimien oppimisessa, ovat venäläiset opetelleet latinalaiset aakkoset jo englannin kieltä opiskellessaan.

Suomalainen opettajamme Marja-Liisa Sirén-Huhtinen piti aamuisin luentoja venäläisille ja me suomalaiset saimme opetusta venäläiseltä opettajalta Marina Sablinalta. Oli mielenkiintoista opetella ääntämistä, kyrilliset kirjaimetkin alkoivat taipua suussa, kun opettaja kielsi liikuttamasta poskia puhuessa. Suomalaisesta ujoudestakin täytyi luopua, kun lauloimme laulua poskiamme sormilla pitäen.

Vapaa-ajallamme tutustuimme Pietariin mm. vierailemalla Verikirkossa ja Eremitaasissa. Meille pikkukaupungin asukkaille oli suuri ilo huomata, miten helppoa metrolla kulkeminen onkaan. Valitettavasti sää ei meitä suosinut joka hetki, joten jouduimme jättämään jokiristeilyn väliin. Venäläiseen ruokakulttuuriin tutustuimme yhteisellä illallisella Dostojevskin romaanin mukaan nimetyssä Idiot-ravintolassa.

Kokonaisuutena matka oli todella mukava ja mielenkiintoinen. Tandem oli todella hyvä tapa oppia kieltä, joten toivottavasti mahdollisuuksia tällaiseen siunautuu jatkossakin. Koko viikko ei ollut vain vieraan kielen pänttäämistä, vaan myös omaan kieleen tutustumista opettamisen kautta. Tällaiseen kokemukseen oli hyvä päättää opintoni Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa.

Elina Laiho
liiketalouden opiskelija

Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

idiot

 

Kulttuurien kirjoa kansainvälisyysviikolla

4.5.2016 kello 15:42, kirjoittaja: Kampuskynä Kouvola

Kyamkin Kouvolan ja Kotkan kampuksilla vietettiin kansainvälisyysviikkoa huhtikuun alussa. Olin mukana järjestämässä tapahtumaviikkoa ryhmämme kanssa Kasarminmäellä.

Kampuksen käytäviä kolmisen vuotta tallanneena on ehtinyt tottua monikulttuuriseen ilmapiiriin, jossa kielet ja kulttuurit sulautuvat toisiinsa. Ympäröivä maailma tuntuu median tuoman viestin mukaan jakautuvan yhä enemmän kulttuurien, uskontojen ja aatteiden mukaan hajalleen, vaikka ihmiset kaipaisivat ennen kaikkea avarakatseisuutta sekä kykyä ymmärtää muutakin kuin omaa kulttuuriaan. Tämän vuoksi kansainvälisyysviikon teema Colors of Cultures – Spring Color Festival on paitsi Kyamkin näköinen, myös ajankohtainen.

Tapahtumaviikon suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin tammikuussa, jolloin pyörähti käyntiin LCCE-projektikurssimme (Learning and Competence Creating Ecosystem), jonka tuotoksena tapahtumaviikko järjestettiin.

Viikoittaisten ryhmäpalaverien myötä alkoi tapahtuman ideointi. Vaikka ohjelmaan kuului luentoja ja muuta virallista ohjelmaa, omalta osaltamme teemaviikon sisältö tulisi tuskin olemaan vakavamielistä jäykistelyä.

Viikon aikana kampuksella vieraili ryhmä venäläisiä opettajia ja opiskelijoita, joille pidimme tietoiskun Suomesta ja vähemmän vakavamielisen tietokilpailun eri kulttuureista. Paneelikeskustelu vaihto-opiskelijoiden kokemuksista Suomessa ja ulkomailla sekä päärakennuksen aulaan viritellyt Colors of Cultures -aiheiset pisteet selfie-seinineen muodostivat kokonaisuuden, johon voi järjestäjänä olla tyytyväinen.

Tämä on se juttu, miksi kannattaa opiskella ammattikorkeakoulussa; luentojen ja kirjojen pänttäämisen ohella saa tilaisuuden osallistua käytännön projekteihin, pääsee luomaan jotain konkreettista ja soveltamaan oppimaansa käytännössä jo ennen harppausta koulunpenkiltä työelämään.

Marjo Pajari
Johdon assitenttityön ja kielten opiskelija
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

KVVIIKKO_077

Kampus herää kevääseen

18.4.2016 kello 07:43, kirjoittaja: Kampuskynä Kouvola

Tähystän kevään merkkejä Kasarminmäen kampuksella. Kevätauringon lämpö on karkottanut viimeisetkin lumenrippeet ja kirkas valo suorastaan pakottaa kaivamaan aurinkolasit laukusta. Kolmen vuoden aikana olen ehtinyt kiintyä tähän historialliseen rakennukseen ja sen ympäristöön. Päärakennuksen jyhkeä ja sotilasmainen olemus korkealla mäellä on kiehtova kompleksi, joka henkii historiallisesti uniikkia tunnelmaa.

Vuonna 2009 remontoidun kampuksen mielenkiintoisin piirre on se, että se on aivan opiskelijoidensa näköinen. Yhtäältä arvokkuutta herättävä kuin taloushallinnon, julkishallinnon ja juridiikan opiskelijat, toisaalta Pajarakennuksineen hillittömän eloisa ja värikäs kuin luovat muotoilijaopiskelijamme. Kampuksemme on samalla kertaa myös huikea hyvän olon keskus ja valtava stressipesäke. Täällä on luuhattu yömyöhään, vaikka päätä särki ja mieluummin olisi katsonut kiusallisia tosi-tv -sarjoja. Opiskelijakulttuuriin kuuluu liki keskiyön aikaan luokasta heijastuva näyttöruudun valo. Se herättää yhteenkuuluvuuden tunteen; kiva kun olet täällä, eikä minun tarvitse olla yksin näin valtavassa rakennuksessa.

Tätä mietiskellessäni ajatukset suuntautuvat opiskelujen tulikokeeseen, opinnäytetyöhön. Koko taakse jäänyt kevättalvi on edennyt kitkutellen sormien vaellellessa näppäimistöllä illasta ja viikonlopusta toiseen. Kotityöt ja sosiaalinen elämä on ollut pakko painaa taka-alalle muutamaksi kuukaudeksi. Onneksi tuo satakiloinen apina niskassani alkaa pikku hiljaa hellittää otettaan kaulani ympäriltä ja kirkas kevätaurinko sekä alkava kesäfiilis kruunaavat koko vaativan urakan.

Samalla kun viimeistelen lopputyötäni, mietin, kuinka pitkällä opinnoissani olenkaan. Punnitsen mielessäni ratkaisuni hyviä ja huonoja puolia, enkä löydä opiskelemaan lähdöstä mitään negatiivista. Minä tein sen! Aika on mennyt kuin siivillä ja jäljellä on enää puolisen vuotta ennen valmistumista. Haastoin turvallisuushakuisen minäni ja päätin kokeilla jotain uutta. Se kannatti.

Kun oma opintopolkuni Kassun kampuksella alkaa aikanaan ruohottua, muistelen tätä elämänvaihetta kiireisenä, ikimuistoisena aikana, jolloin ammatti-identiteettini vahvistui ja selkeni. Epätoivoiset ”Mikä minusta oikein tulee isona” –parahdukset ovat vaihtuneet optimistisemmiksi ajatuksiksi siitä, mikä on minulle ominta osaamisaluetta. Asiat ovat kaiken kaikkiaan muutenkin mallillaan. Opinnot alkavat olla koossa, uusi, mielenkiintoinen työ haastaa päivittäin ja siviilielämässä riittää pientä puuhastelua tuoden elämään merkitystä ja sisältöä.  Elämäni puuttuva palanen; kirjallinen todistus siitä, että minullakin on ammatti, on sekin viimein loksahtamassa paikalleen.

Johanna Alanen
Kymenlaakson ammattikorkeakoulun
2. vuoden johdon assistenttityön ja kielten tradenomiopiskelija

Johanna Alanen

Sano kyllä.

7.3.2016 kello 07:36, kirjoittaja: Kampuskynä Kouvola

Elämme juuri nyt keskellä hektisintä kesätöiden metsästyskautta. Yrityksillä on tarve saada kesälomille paikkaajia ja nuoret, opiskelijat ja työttömät tarvitsevat kipeästi töitä. Kun kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa, muodostuu win-win – tilanne. Kontaktien luonti, oma-aloitteinen asenne ja pyrkimys päästä tavoitteeseensa palkitaan kukaties pidempijaksoisellakin työsopimuksella.

Opiskelun ja työnhaun yhteydessä puhutaan usein verkostoitumisen tärkeydestä yleensä. Itsekin olen hieman harrastanut vapaaehtoista verkostoitumista opiskelujeni rinnalla. Osallistuin syksyn ja kevään aikana poikkeuksellisen mukaviin projekteihin muun muassa markkinoimalla kieltenopiskelua pääsykokeissa, valmistamalla espanjalaista ruokaa kansainvälisyysviikolla ja kiertelemällä ympäri maakuntaa kertoen toisen asteen opiskelijoille Kyamkin opetustarjonnasta. Kaikki nämä hankkeet ovat syventäneet yhteisöllisyyttä ja luoneet uusia ihmissuhteita – jopa ystävyyssuhteita. Vain kerran tunsin olevani ehkä hieman hämillisessä tilanteessa, kun johdattelin auditoriollisen nuoria, haalariasuisia autonasentajaopiskelijoita johdon assistenttityön saloihin. Vaan mistäpäs sitä tietää, jos joku vaikka innostui vaihtamaan alaa.

Uskon, että positiivisella ja ennakkoluulottomalla asenteella selviytyy elämässä pitkälle. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani oli 18-vuotiaana hypätä tuntemattomaan ja lähteä ex tempore kesken lukion ulkomaille töihin. Nykyään ulkomaille lähteminen on keskeinen osa korkeakouluopintoja ja nuoret ovat avoimen rohkeita lähtemään Suomea kauemmas työharjoitteluun tai vaihtoon. Tekee erittäin hyvää poistua välillä omalta mukavuusalueeltaan ja kokea uutta myös Suomen rajojen ulkopuolella.

On ilmiselvää, että jo opiskeluaikana luodaan kaiketi ne ensimmäiset ja tärkeimmät suhteet uraa ajatellen – joskus jopa puolivahingossa. Se, mihin haemme työharjoitteluun, ei ole yhdentekevää. On todennäköistä, että harjoittelupaikka koituu myöhemmin pysyvämmäksi työpaikaksi. Verkostoitumisesta puhuttaessa joillekin saattaa olla hyötyä vaikkapa urheiluharrastuksista, osakunnista, opiskelijapolitiikasta tai tutortoiminnasta. Pääasia piilee kuitenkin omassa aktiivisuudessa. Sanotaan, että näytti paperilla miltä tahansa, hyvälle tyypille löytyy aina töitä.

Johanna Alanen
Kymenlaakson ammattikorkeakoulun
2. vuoden johdon assistenttityön ja kielten tradenomiopiskelija

Johanna Alanen

 

Uuden opiskelijan terveiset

19.2.2016 kello 10:32, kirjoittaja: Kampuskynä Kouvola

Pääsy ammattikorkeakouluun herätti paljon tunteita ja odotuksia. Miten sopeudun uuteen kouluympäristöön ja minkälaisia ihmisiä tapaan? Olen asunut Kouvolassa lähes koko ikäni ja minulle oli luonnollisesti muodostunut koulusta mielikuvia, jotka kuitenkin muuttuivat lähes täysin jo ensimmäisellä viikolla.

Tuettu työharjoittelujakso ulkomailla ja ympäri maailmaa Kyamkiin tulleet vaihto-opiskelijat ovat osa koulun kansainvälistä toimintaa, joka yllätti minut positiivisesti. Odotin ammattikorkeakoulussa olevan samanlaiset toimintatavat kuin lukiossa, mutta vaikka monesta asiasta lukioajat tulevat mieleeni, käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Se koulumaisuus ja minuutintarkkuus, mitä lukiossa oli, on täältä jätetty kokonaan pois ja korvattu joustavuudella. Annan pisteet sille, että kouluun pääsee iltamyöhään asti tekemään omia töitä vaikka atk-luokkaan ja tulostimet ovat käytössä kaikille krediittejä vastaan. Valinnainen kurssi Pajalla käsityötaitojen kehittämisen parissa tuo varmasti vaihtelua liiketalouden opiskelijan koulupäivään. Ensimmäinen tenttiviikkoni on vielä edessä ja minun on myönnettävä, että vaikka uuteen kouluun on ollut helppo sopeutua, niin tuleva viikko silti jännittää.

Ammattikorkeakoulu perehdytti koulun toimintatapoihin ja toivotti oppilaat lämpimästi tervetulleiksi taloon ensimmäisellä viikollamme, joka oli orientaatioviikko. Oli helppo tutustua uusiin opiskelutovereihin ja löytää oma paikkansa yhteisössä, kun luokkahenkeämme luotiin niin nimileikeillä kuin tutorien järjestämillä yhteisillä tapaamisilla vapaa-aikana.

Ensimmäisen lukujakson kohokohta olivat tietenkin fuksiaiset ja aikamatkateema. Vaikka itse jätin paukkuvan pakkasen takia ulkorastit väliin, niin oli mahtavaa huomata, kuinka se ei suurinta osaa lannistanut laisinkaan, vaan kaikki selvisivät pukuineen loppurastille, jossa bileet vasta alkoivat. Fuksiaisissa oli helppo tutustua rennosti myös oppilaitoksen muilla linjoilla oleviin opiskelijoihin. Tämän tyyppisiä tapahtumia pitäisi ehdottomasti olla lisää ja toivon, että olen itse ensi vuonna tutorina mukana järjestämässä tapahtumaa tuleville fukseille.

Koulun aloittaminen on tuntunut hyvältä, kun arkirytmi on palannut takaisin normaaliksi välivuoden jälkeen. Lyhyessä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon, minut on valittu luokan yhteysoppilaaksi ja ajatukseni kiitävät jo mahdollisessa tulevassa ulkomailla sijaitsevassa työharjoittelupaikassani. Tunnen jo nyt olevani osa tätä yhteisöä, vaikka ensimmäinen jakso on hädin tuskin takana.

Aksana Susi
1. vuoden tradenomiopiskelija johdon assistenttityö ja kielet
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

Aksana Susi

 

Kurahousukaaoksesta koulunpenkille

27.1.2016 kello 05:00, kirjoittaja: Kampuskynä Kouvola

Ammatti, eläkevirka, perhe, omakotitalo, noususuhteinen ura ja pitkä, terveellinen elämä. Tässä järjestyksessä. Nämä asiat tuntuvat siintävän perusolettamuksina jokaisen nuoren tulevaisuuden näkymissä. Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa. Jotkut kuuluvat niihin määrätietoisiin, jotka jo lapsena tietävät mitä haluavat. Sitten olemme me, joilta kristallipallo lipesi jo lapsena. Me, joille jokainen päivä on uusi seikkailu.

Lukiosta päästyäni havahduin ammatinvalintaoppaiden selailuun vasta kolmekymppisenä. Väliin mahtui neljä ipanaa, pätkätöitä ja pari muuta muuttujaa.

Kun olin tyystin kyllästynyt vertailemaan tiskirättien imukykyä ja vastaamaan ”Testaa mikä puulaji olet?” -kyselyihin, kypsyi vähitellen ajatus opiskelemaan lähdöstä. Tuntui tarpeelliselta aloittaa jotain uutta, aivan alusta, puhtaalta pöydältä.

Kiinnostavaa, miten halu oppia uutta on niinkin suuri pitkän tauon jälkeen. Opiskelumotivaationi oli alussa niin korkealla, että unohdin jopa näprätä puhelinta oppitunneilla. Se on jo paljon, sillä älypuhelin-addiktioni on sitä luokkaa, että valitsisin autiolle saarelle helikopterin sijasta iPhoneni.

Motivaatio on sittemmin tasaantunut ja varsinkin tenttien lähestyessä se tuntuu kadonneen kokonaan. Jostain syystä tenttiviikolla tulee yhtäkkiä pakottava tarve kiillottaa löylykauhan kalkkeumat tai pysähtyä katsomaan eduskunnan täysistuntoa.

Tenttirupeaman jälkeen puhelimeen alkaa ilmestyä kutsuja kreiseihin opiskelijabileisiin. Valitettavan harvoin pääsen niihin osallistumaan, sillä kalenterissa on tämän tästä jotain muuta vanhempainilloista harrastuksiin. Pyytävät silti, aina, onneksi.

Eihän sitä käy kiistäminen, etteikö perheellisenä opiskelu olisi toisinaan väsyttävääkin. Usein se näkyy erityisesti perjantai-iltana, kun olen koko viikon haaveillut rauhallisesta leffaillasta.

Luen ääneen arvosteluja vakuuttaakseni puolisolleni juuri tämän ranskalaisen taide-elokuvan olevan laatukamaa. Patistelen muksut sänkyyn, sytytän kynttilät, puen villasukat ja kaadan lasilliset punaviiniä. Seuraavaksi havahdun siihen, että nuokun sohvalla ja muistan leffasta vain alkutekstit. Vilkaisen kelloa. Se näyttää 21.30.

Johanna Alanen
Kymenlaakson ammattikorkeakoulun
2. vuoden johdon assistenttityön ja kielten tradenomiopiskelija

27_1k

Opiskelijan asialla vuodesta 2005

24.1.2016 kello 05:00, kirjoittaja: Kampuskynä Kouvola

Niin se vuosi pyörähti seuraavaan ja samalla työvuosimittariin saatiin uusi luku. Reiluun 10 vuoteen on mahtunut niin paljon opiskeluun ja opiskelijoihin liittyviä asioita, ettei tosikaan. Muutamia isoja saavutuksia ovat ehdottomasti olleet opiskelijakuntien kirjaaminen ammattikorkeakoululakiin ja Opiskelijan Kymenlaakso – hankkeen käynnistäminen.

Aivan työsuhteeni alussa 2005 saimme tiedon, että ammattikorkeakoululaki tulee muuttumaan opiskelijakuntien osalta. Lakimuutoksen myötä rekisteröidyt opiskelijayhdistykset muuttuisivat lakisääteisiksi opiskelijakunniksi. Ihan huima parannus opiskelijoiden edunvalvontaan, sillä lakimuutoksen myötä opiskelijoiden edunvalvonta tunnistettiin ja tunnustettiin. Siirtymäkauden aikana 2006 perustimme opiskelijakunnan ja vuonna 2007 koko toimintamme oli lakisääteistä.

Koska laki määritteli asemamme korkeakouluyhteisössä sekä sen eri työryhmissä, opiskelijan ääni kuului paremmin.

Opiskelijan Kymenlaakso -hanke käynnistyi vuonna 2009 yhdessä silloisen opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajan Sanna Hälvän kanssa. Muistan ikuisesti sen iltapäivän, kun saimme sähköpostilla viestiä ylimääräisestä rahoitusmahdollisuudesta ja teimme Sannan kanssa iltapäivän aikana projektisuunnitelman alusta loppuun sekä rahoitushakemuksen. Iltapäivä venyi ylityöksi ja itseäni alkoi jo vähän mietityttämään se, että koirani joutuisivat odottamaan niin pitkään ulospääsyä. Tähän Sanna vastasi tyylilleen napakasti: ”Jos vahinkoja on, minä siivoan”.

Rahoitus saatiin ja Sanna aloitti projektipäällikön tehtävissä hoitaen samalla hallituksen puheenjohtajan pestiä. Vuosien saatossa hankkeena alkanut Opiskelijan Kymenlaakso on vakiintunut opiskelijakunnan yhdeksi osaksi. Opiskelijan Kymenlaaksosta vastaa nykyään vakinainen työntekijä ja etujen osuus on kasvanut huimasti. Nämä edut kuuluvat opiskelijakuntamme jäsenille.

Korkeakoulujen yhdistyessä 2017, opiskelijakunta Klaani kääntää jälleen uuden sivun. Yhdistymme Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa ja tulemme toimimaan myös tulevaisuudessa opiskelijan asialla.

Anna-Maija Jukkara
Pääsihteeri
Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Klaani

blogi