Terapia pukee tarinat ja tunteet säveliksi
5.11.2008 4:00
Duodecimin kulttuuripalkinto on mielestäni tunnustus koko musiikkiterapialle, iloitsee Hanna Hakomäki, joka otti eilen vastaan lääkäriseuran arvostetun palkinnon. Palkinto myönnettiin Hakomäen kehittämästä tarinasäveltämisestä.
Kuvaaja: Kari Huusari
Musiikkiterapeutti Hanna Hakomäki sai Duodecimin kulttuuripalkinnon kehittämästään tarinasäveltämisestä. Uudenlainen musiikkiterapian muoto sopii kaikenikäisille.
KARI HUUSARI
ELIMÄKI. Miltä tuntuisi soittaa tähtiä? Tai susia, tai maahan pudonneita lehtiä nuuskivia koiria?
Hanna Hakomäki tietää, miten elämän pienet arkipäiväiset asiat puetaan säveliksi. Hän tietää myös, miten soittamisen avulla puretaan melkein ylipääsemättömiä esteitä, arkuutta, ujoutta, lukkiutuneita ihmissuhteita, ja miten musiikki voi avata tien dementiapotilaan maailmaan.
Hakomäki otti eilen Turussa vastaan lääkäriseura Duodecimin kulttuuripalkinnon kehittämästään musiikkiterapian muodosta, tarinasäveltämisestä. Tarinasäveltäminen on omaan luovaan ilmaisuun ja vuorovaikutukseen perustuvaa toimintaa, jota Hakomäki on kehittänyt kahdeksan vuotta.
Uudenlainen terapiamuoto syntyi tarkalleen 17. huhtikuuta 2000.
- Työskentelin silloin espoolaisessa Kyyhkyspuiston päiväkodissa. Kolmevuotias Tessa-tyttö sanoi minulle haluavansa soittaa tähtiä, joilla hän tarkoitti Kaarlo Uusitalon kehittämän kuvionuotiston merkkejä. Sävelet eivät kuitenkaan kuulostaneet Tessan mielestä tähdiltä, vaan susilta, Hakomäki muistelee.
Kokeilusta muotoutui Susilaulu. Kun vähän myöhemmin toinen kolmevuotias, Oona, sävelsi oman Peppilaulunsa, lamppu syttyi Hakomäen päässä.
- Kirjaimellisesti, musiikkiterapeutti hymyilee.
- Huomasin, että lapset uskalsivat purkaa omia mietteitään säveliksi. Päiväkodissa oli myös erityistä tukea tarvitsevia lapsia, joiden parissa saatiin hyviä tuloksia. Ujot rohkaistuivat, vilkkaimmat rauhoittuivat ja vanhemmat löysivät lapsistaan aivan uusia ulottuvuuksia.
Hanna Hakomäki valmistui alun perin pianonsoiton opettajaksi. Hän opetti musiikkiopistossa, mutta alkoi jo varhain työskennellä myös kehitysvammaisten ja muiden erityistukea tarvitsevien lasten ja nuorten parissa.
Samalla syttyi kiinnostus musiikkiterapiaa kohtaan, joka puolestaan vei Hakomäen jatko-opintoihin Jyväskylän yliopistoon. Nyt Hakomäki valmistelee väitöskirjaa tarinasäveltämisestä.
- Halusin vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin muutenkin kuin soitonopettajana. Kun aloin kehitellä ajatuksiani musiikkiterapiasta, lähdin etsimään aivan omaa tapaani tehdä tätä työtä.
Hakomäki muutti viime vuonna Korialle. Hän pitää vastaanottoa Korialla ja Helsingissä.
Tarinasäveltämisen alkusysäykseen vaikuttivat Kaarlo Uusitalon kuvionuotit, joita käytetään alle kouluikäisten soitonopetuksessa. Järjestelmässä käytetään erivärisiä tähtiä, neliöitä ja ympyröitä, joita on paitsi nuottivihossa, myös pianon koskettimissa.
Terapiamuodoksi kehittyessään tarinasäveltäminen kuitenkin murtautui ulos kuvionuoteista - ja samalla muistakin rajoituksista.
- Ideaa sovellettiin ensin lasten musiikkiterapiassa, mutta nyttemmin on huomattu, että se soveltuu kaikenikäisille.
Hakomäki luettelee esimerkkeinä lasten ja vanhempien suhteet koko perheen hyvinvoinnin tekijänä, aikuisten täydennyskoulutuksen sekä hyvinvoinnin työpaikalla.
Uusin ryhmä ovat vanhukset. Muistoja ja tunnekokemuksia herättävä musiikki auttaa esimerkiksi dementiaa sairastavaa vanhusta hallitsemaan omaa elämäänsä edes pienen soittotuokion ajan.
Terapian tarkoituksena ei ole "säveltää" nuotti nuotilta ja sävel säveleltä, jos tekijä itse ei niin halua. Tärkeintä on saada esiin ajatuksia, tunnelmia ja muistoja. Ne merkitään muistiin kuvio- tai tavallisilla nuoteilla, piirroksilla tai vaikkapa valokuvilla.
Musiikilliset ilmaisut saavat aina syntyä ilman ohjaamista ja johdattelua, eikä lopputuloksen tarvitse kuulostaa sävelletyltä kappaleelta. Soitinkaan ei sido: tarinoita on sävelletty pianolla, niitä on sovellettu viulun- ja sellonsoiton opetuksessa, ja joskus on käytetty jopa kattiloita.
- Tarinasäveltämisessä on neljä periaatetta. Se antaa mahdollisuuden musiikilliseen keksintöön, mukana on aina vuorovaikutusta, syntyvä teos merkitään muistiin sellaisella merkkijärjestelmällä, jolla tekijä pystyy sen soittamaan riittävällä tarkkuudella, ja lopuksi sävellys esitetään "konsertissa".
Konsertti voi olla sisältyä päiväkodin luovaan musiikilliseen toimintaan, oppilasmatineaan, terapiatilaisuuteen tai se voi olla perheen oma tapahtuma.
- Se on aina voimakas vuorovaikutustilanne, Hakomäki korostaa.
Olisiko tarinasäveltämisestä vientituotteeksi?
- Toivon, että se on jonakin päivänä kansainvälisesti tunnustettu musiikkiterapian työskentelytapa. Sen eteen pitää vain tehdä työtä, useissa kansainvälisissä kongresseissa vieraillut Hakomäki miettii.
Kysyntää riittää Suomessakin.
- Kaikki panostukset lasten ja nuorten hyvinvointiin saadaan tulevaisuudessa moninkertaisina voittoina takaisin. Ja päinvastoin.
Lähetä uutinen kaverille