Lukijalta: Elämme vaaran hetkiä Kouvolassa

Elämme vaaran hetkiä Kouvolassa. Riemuitaan, että talous pomppasi plussalle viime vuonna. Kun tuloksesta puhdistetaan ylimääräiset valtionavut, tulos painuu 1,7 miljoonaa pakkaselle. Toistan: vuoden 2020 tulos oli ilman vaalitukiaisia 1,7 miljoonaa alijäämäinen. Se on ihan toista kuin juhlavasti liputettu 31,1 miljoonan ylijäämä. Ei kukaan kiistä, etteikö talous ole kohentunut. Petrattavaa riittää silti kosolti.

Kouvolaan ohjattiin ylimääräistä herkkua 32,8 miljoonaa euroa. Pääosa tästä oli kaikille kunnille jaettua koronatukea. Kouvolalle myönnettiin harkinnanvaraista valtionavustusta 3,3 miljoonaa. Hieman brutaalisti ilmaisten kyse on köyhäin avusta. Verotulojen täydennystä kunta sai 19,2 miljoonaa. Viestii, ettei oma verotulokertymä ole ihan kohdallaan.

Vaikka tulos olisi plus miinus nolla, se ei riitä. Nollatuloksella ei makseta kymmenien miljoonien investointeja eikä lyhennetä lainoja. Nollatulos merkitsee lisääntyvää velkaantumista. Leasing-kikkailu heikentää suoraan tulosta.

Mikä sitten mättää, kun rahaa tulvi sisään yli ymmärryksen? Vaara tulee siitä, että valmistelijat ja päättäjät riehaantuvat tuttuun tyyliin. Vuonna 2018 tulos romahti miinukselle 26 miljoonaa euroa. Ei hätää, purettiin omaisuuden myynnillä saatu 33,9 miljoonan euron rahasto ja katettiin kertyneet alijäämät.

Ja kas, alijäämät pomppasivat plussalle kymmenen miljoonaa.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Harri Helminen (sd.) iloitsi, että ei hätää, ylijäämää on nyt kymmenen miljoonaa. Apulaiskaupunginjohtaja Tuukka Forsell säesti; ainahan tehdään kirjanpidollisia toimia. Uskomatonta!

Tuli vuosi 2019, tuli alijäämää 28 miljoonaa euroa. Oli siinä tekemistä ”ylijäämien” ja ”kirjanpidollisten” toimien kanssa. Vaara on juuri tässä. Soisin, etteivät höpöpuheet taas nouse pintaan. Merkkejä on nähtävissä.

Kouvolaan on tullut vuosittain veropohjaisia tuloja, mukana valtionosuudet, asukaskohtaisesti keskimääräistä enemmän. Silti talous sakkaa. Sakkaahan se, kun menot on vedetty huippuunsa.

Joudun käyttämään ikäviä numeroita hulluuden selventämiseksi. Jos menomme olisivat kuntien keskiarvossa asukasta kohti, vuoden 2019 menot olisivat olleet 70 miljoonaa pienemmät. Toisin päin; meille olisi jäänyt 70 miljoonaa enemmän rahaa viivan alle. On tullut vahva käsitys, että tosiasiaa piilotellaan. Hehkutetaan muutaman miljoonan säästöjä, kun pitää puhua kymmenistä miljoonista. Toimintakate, nettomeno, pieneni viime vuonna vain 0,6 prosenttia. Piti tippua usealla prosentilla. Silti kehutaan, että on tehty ”vaikeita” menoleikkauksia.

Yltiöpäisten avustusten lisäksi tulosta kaunistivat lomautukset ja veronkorotus, jota ainakin kokoomus vastusti. Ei taloutta voi paikata alvariinsa veronkiristyksillä ja lomautuksilla.

Onko liikaa vaadittu, että tunnustetaan tosiasiat.

Asko Vatanen

Kouvola

Kommentoi