Lukijalta: Maailmaa pelastettaessa on hyvä muistaa oman maan etuakin

Aasian ja Afrikan mantereet haluavat hinnalla millä hyvänsä päästä yhtä vihreälle oksalle kuin rikkaat länsivaltiot.

Edes rikas USA ei juurikaan piittaa ilmastoraporteista.

Eurooppa kyllä tekee ilmaston hyväksi paljonkin hyviä ratkaisuja, mutta ne ovat enemmänkin kosmeettisia, paljon sanoja, vähän tekoja.

Melko helposti selviää, että keskimääräinen kiinalainen kuluttaa esimerkiksi minua selvästi vähemmän, joten hänen hiilijalanjälkensä on selvästi minun jälkeäni pienempi. Yhdessäkään maassa ei tuoteta hiilidioksidia vain sen tuottamisen ilosta, vaan toiminnalla on aina joku lopputuotetarkoitus. Kiinan hiilijalanjäljellä tuotetaan kulutustavaraa meille, joten kyse itse asiassa on meidän hillittömän kulutuksen aiheuttamista päästöistämme.

Suomi on ottamassa maailmanpelastajan roolia ilmastonsuojelussa, mikä on hyvä asia. Mutta maailmaa pelastettaessa on hyvä muistaa oman maan etuakin, eikä ryntäillä suin päin tekemään hyviltä kuulostavia ratkaisuja valtiontalouden saadessa jatkuvasti niistä nokkaansa.

Sähköautoja ja muita sähköllä toimivia vempeleitä tulvii markkinoille joka tuutista, viimeisin ehkä omituisin on sähköllä toimiva varrellinen marjanpoimuri.

Jotkut tuntuvat ajattelevat näin: sähköhän tulee pistorasiasta, töpseli rasiaan, sillä hyvä, sähkö on puhdasta energiaa. Ajattelematta lainkaan, että jollain konstilla sähkökin on tuotettava. Tuulimyllyt eivät montaa wattia tuota, mutta pilaavat kyllä tehokkaasti maiseman. Tehokkain ratkaisu edelleen on ydinvoima!

Sitten on hyvin kallis ja haitallinen kaivostoiminta, akkujen pääaine litium on haasteellinen alkuaine saada maaperästä esiin. Yhteen kiloon litiumia kuluu esimerkiksi vettä noin 80 tuhatta litraa.

Risto Parviainen

Kuusankoski

Kommentoi