Pääkirjoitus: Tuotantoeläimet eivät saa kärsiä, vaikka eläinlääkäri uupuisi

Anne Kokkonen anne.kokkonen@kaakonviestinta.fi

Eläinlääkärin saaminen maatiloille on ollut kuluneena kesänä poikkeuksellisen vaikeaa. Avoimia virkoja ei saada täytettyä, vaikka eläinlääkäreitä valmistuu enemmän kuin heitä poistuu työmarkkinoilta.

Eläinlääkäripula on arkipäivää Kaakkois-Suomessa, mutta ilmiö tunnetaan kaikkialla maassa. Noin 40 praktikkoeläinlääkärin virkaa on tälläkin hetkellä avoinna eri puolilla Suomea, eikä eläinlääkäreistä ole ylitarjontaa edes suurten kaupunkien pieneläinvastaanotoilla.

Miksei eläinlääkäreitä ole riittävästi? Kyse on sentään yhdestä nuorten suosikkiammatista, johon kouluttaudutaan Suomen lisäksi myös ulkomailla.

Alan karu arki taitaa yllättää. Kova fyysinen ja henkinen kuormitus, pitkien päivystysjaksojen aikana kertyvä univelka ja loputtomat autoilukilometrit saavat monen tuotantoeläinten kanssa toimivan eläinlääkärin uupumaan ennen aikojaan.

Uusin rasite on sosiaalinen media, jossa eläinlääkärin ammattitaito kyseenalaistetaan joskus hyvin armottomalla tavalla. Valheet ja väärinkäsitykset jäävät elämään, koska eläinlääkäri ei vaitiolovelvollisena voi osallistua keskusteluun.

Sympatiaa eläinlääkäreille, mutta lehmät, siat ja hevoset pitää saada hoidettua. MTK:n esittämä esitys eläinlääkäriresurssien lisäämisestä ei ole ajatuksena kohtuuton.

Lisäpanostuksen ohella olemassa olevia resursseja voitaisiin järjestellä uudelleen ja uransa alussa olevia tukea henkisesti. Myös joustavien opinto- ja vuorotteluvapaiden takaaminen voisi parantaa työn houkuttelevuutta.

Lainsäätäjätkin voisivat päivittää eläinlääkärien toimenkuvaa. Jos osa rokotuksista ja muista rutiinitoimenpiteistä siirtyisi koulutetuille eläintenhoitajille, eläinlääkäreille jäisi aikaa vaativampiin tehtäviin.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka