Korona on tuonut paljon rajoitteita arkeemme ja elämäämme jo puolentoista vuoden ajan.
Se on sulkenut pois lähes kaikki kohtaamiset. Osallistumisen sijaan on tullut yksinäisyys.
Ystävät ja kaverit ympärillä vieraantuvat. Yhteisille matkoille emme pääse. Näin mieli tyhjenee kaikesta siitä, mistä aiemmin on saanut elinvoimaa.
Televisiosta ja radiosta on tullut monelle ainoita päivittäisiä seuralaisia. Valitettavasti vain televisio-ohjelmatkin ovat paljolti uusintoja. Laskin erään päivän 30 ohjelmasta 13 uusintaa. Radiosta sentään tulee hyviä uusia ohjelmatuokiota päivän mittaan.
Rajoitteita ihmisen elämään tuovat muutkin asiat kuten muu terveydentila ja varallisuus.
Oikeastaan ajattelin kirjoittaa paikallislehden merkityksestä. Siinä tulee vastaan varallisuus. Lehden vuosikerta on arvokas. Ne, joilla on varaa tilata lehti, saavat sen lisäksi ”ruutulehden”, ja kolmas lehti kulkee mukana kännykässä.
Sanoma- tai paikallislehti on ”tärkeä vieras”, joka tulee kotiin joka päivä. Me ikäihmiset olemme tottuneet paperilehteen. Se on kuin kasvokkain kohtaamista, vaikka vain lehden kanssa. Digilehti tuntuu vieraalta ja vaikeasti luettavalta.
Paljonhan siellä on murheellista luettavaa maailman menosta. Mutta on myös selviytymistarinoita.
On hyvä, kun ihmiset rohkaistuvat kertomaan asioistaan avoimesti ja näin antavat vertaistukea tietämättään. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani sanottiin, että omia asioita ei kylillä huudella.
Elämme nyt vapautuneemmassa ajassa. Kertomalla oman tarinansa voi saada kuulijan tai lukijan toteamaan: ”Onko sinullekin käynyt noin? Eihän se sitten ollutkaan niin kamalaa!" Näin toisten ihmisen tarinat voivat avata mielen lukkoja ja helpottaa elämää.
Toivottavasti paperilehti ilmestyy niin kauan kun meitä paperilehteen tykästyneitä on, ja toivottavasti mahdollisimman monella on varaa tilata se. Olisi ilahduttavaa, jos voisi tilata pelkän Kouvolan Sanomien sunnuntailehden edulliseen hintaan. Siinä on useasti paljon mielenkiintoista luettavaa.
Vieno Viitakare, Kuusankoski