Lukijalta: Wanha nainen Poksissa

Wanha nainen joutuu iltamyöhällä Poksin päivystykseen. Odotushuoneessa istuu joukko apaattisen oloisia kohtalotovereita. Tukeva mies huojahtelee sisään maskin alta valkosipulin ja vahvan juoman haju höyryten. Odottajat toivovat pääsevänsä ensi tilassa lääkärin puheille.

Hauraanoloinen iäkäs nainen istuu pyörätuolissa seuranaan kumarainen käheästi yskivä mies. Hän vaikuttaa uupuneelta, pää nytkähtelee. Hartiat ovat painuneet kumaraan.

Wanha nainen yrittää hymyillä miehelle, joka pitelee vaimonsa ryppyisiä sormia omissaan. Mies ei reagoi, tuijottaa vain eteensä. Harvakseltaan vuoronumerot vaihtuvat, ja seuraava asiakas menee hoitajan luo.

Wanha nainen pyytää tuomaan vettä, iäkäs rouva pyörätuolissa taitaa pyörtyä. Puoliso hätääntyy ja tarttuu vaimoa hartioista, joka valahtaa kasaan. Kutsutaan hoitaja, pyörätuolirouva kiidätetään suoraan osastolle.

Wanha nainen oikoo selkäänsä. Kipeät polvet puutuvat. Ilta-Sanomien helppo ristikko alkaa olla lähettämistä varten valmis.

Wanha nainen huokaisee. Hän ottaa käsilaukustaan kynän ja muistikirjan. Wanhalle naiselle kirjoittaminen on terapiaa.

Muistikirjan aukeama on puhdas ja kutsuva. Wanha nainen pyöräyttää kynää sormiensa välissä ja kirjoittaa ensimmäisen mieleen tulevan ajatuksen. Mitä on arvokas vanhuus?

Viiden odotustunnin aikana muistikirjan sivut täyttyvät. Alitajunnassa pulppuaa ja kuohuu. Jos joutuu päivystykseen, on varauduttava pitkään istumiseen.

Tuon tuostakin kannattaa pyöritellä nilkkoja sekä tepastella kevyesti jaloilla lattiaan. Pienet nyrkkeilyliikkeet piristävät mieltä ja verenkiertoa. Samalla kun puristelee käsiä nyrkkiin, voi myös kurtistella huulten ja poskien lihaksia, avata suunsa ammolleen kasvojen lihaksia kiristellen.

Ehdottoman tärkeää on varata eväät; esimerkiksi karjalanpiirakoita, maitotölkki, kalakukko ja piimäpurkki. Wanhan naisen muistikuviin tulvahtaa keitetyn kananmunan tuoksu 50-luvun junamatkaeväistä. Wanhalla naisella on aina mukana pari metvurstiruisvoileipää pahan päivän varalle sekä pieni termoskannu maitokahveineen.

Ei anna odotus aina onnen tunnetta, ei. Wanhan naisen verensokeri ja kofeiinitaso eivät saa laskea. Wanhan naisen puoliso katui, kun taannoin ei huolinut tarjottuja eväitä joutuessaan odottamaan seitsemän tuntia, kokonaisen työpäivän verran, viidestä kahteentoista yöllä.

Kun kolmen odotustunnin jälkeen Wanha nainen uskaltautuu kysymään, joko olisi kohta hänen vuoronsa, hänelle vastataan, että menkää huomenna yksityiselle, sinne pääsee heti. Wanha nainen tuntee muuttuvansa vaaralliseksi, mutta onneksi mukana on kynä ja siunattu muistilehtiö. Kipu laantuu hetkeksi, ja kynä alkaa salamoida.

Wanha nainen näkee mielessään odotushuoneeseen pitkän työpöydän, jossa mahtuisi kirjoittamaan, olisi tilaa läppärille ja lasten piirustuksille. Isosta huoneesta voisi ohjautua vastaanottotila terveyskeskuslääkäreille, yksityisille ja muille siltä väliltä.

Wanha nainen muistelee aikaa, jolloin monenlaisille lääkäreille pääsi yhdellä puhelinsoitolla, myös kunnallisille. Mikähän aivoriihi tai konsultti on kehittänyt soittopolun, joka pahimmassa tapauksessa ei johda mihinkään, ei ainakaan lääkärin vastaanotolle.

Odoteltuaan kolme vuorokautta vastaussoittoa Wanha nainen nimittäin luovutti, tilasi yksityislääkärin ja oli vastaussoiton saatuaan käynyt jo laboratoriossa ja saanut koetulokset. Tuntui ihanalta, kun lääkäri kyseli vointia, tunnusteli kipupolvia, ja soitti kotiin koetulokset.

Varsinkin vanhalle ihmiselle on tärkeää saada apu silloin kun sitä tarvitaan. Menkööt vaikka viimeiset siemenperunat tuumi aikoinaan mummokin. Wanha nainen myöntää, että on hyvä, kun hoitavan tahon voi valita, mutta kun kaikille se vain ei ole mahdollista. Onko niin, että köyhät kyykkyyn odottamaan seuraavaa eläkepäivää.

Wanha nainen on lukenut palvelumuotoilusta. Sen soisi toteutuvan kunnallisessa terveydenhoidossakin. Johtoajatuksena on tehdä palvelu asiakaslähtöisesti. Asiakasta kuunnellaan, ja hänen toiveitaan pyritään toteuttamaan

Useimmat yritykset, myös yksityiset terveyskeskukset, ovat tarkkana pyrkiessään huolehtimaan paitsi asiakkaidensa myös työntekijöidensä hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Polut ja parkkipaikat tehdään mahdollisimman helpoiksi ja miellyttäviksi. Työntekijöille järjestetään kursseja ja virkistystapahtumia, joskus palkitaan ja jaetaan kannustuslisiä.

Wanhan naisen suuta kuivaa. Hän toivoo odotushuoneisiin vesikannuja ja paperipäällisiä karkkeja. Wanha nainen oikaisee selkäänsä ja katsahtaa ympärilleen. Hän toteaa, että seinillä voisi olla iloista taidetta, lasten piirustuksia ja naivistisia tauluja.

Hiljainen musiikki voisi soida, se rauhoittaisi joskus levotonta mieltä, ehkäpä lievittäisi kipua. Musiikkiterapia mukaan suunnitteluun, sillähän on tutkitusti jopa parantava vaikutus kehon ja mielen terveyteen. Wanha nainen on väsynyt. Vielä viimeiseksi hän poimii muistikirjan takakannesta Viljo Kajavan runon.

"Ja taivas meni edelläni minne meninkään,

ylitse vuoren sinisen ja kanervain,

ja vielä siitä mistä vesi alkoi taivas edelläni meni,

ja kun vihdoin taakse katsoin

taivasta jäi vielä taaksenikin,

aika paljon taaksenikin taivasta jäi vielä."

Wanha nainen

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka