Lukijalta | Maamme metsänhoidon lyhyt historia

Suomen metsäluonto oli asutushistoriamme aikana luonnontilassa noin 9 000–10 000 vuotta.

Kyseisen ajanjakson jälkeen asutus alkoi lisääntyä, kun maanviljelys alkoi vallata alaa metsästys- ja kalastustaloudelta. Kaskipeltojen viljely muuttui pysyviksi pelloiksi rauta-aurojen saapumisen myötä.

1 000 vuotta sitten kukaan ei halunnut metsiä, ainoastaan pelloiksi soveltuvat metsät kiinnostivat. Metsien puusto riitti hyvin rakentamiseen ja polttopuihin, varsinkin sen jälkeen, kun kaskiviljely oli lopetettu.

Metsien kaupallinen hyödyntäminen alkoi 1800-luvulla, kun kaupalliset sahat ja massateollisuus aloittivat toimintansa. Samaan aikaan kylien yhteismetsät jaettiin tarkemmin maatilojen kesken.

Ensimmäiset viranomaisten metsiä koskevat säännöt kielsivät metsien hakkaamisen, jossa puustosta otettiin vain parhaat puut. Kaikkien puiden kaatamista eli aukkohakkuita ei hyväksytty.

50-luvulla metsäyhtiöt ja valtiovalta tekivät uudet metsänhoito-ohjeet, jossa oli mukana metsien uudistaminen aukkohakkuilla. 60-luvulla aukkohakkuu muuttui lähes pakolliseksi metsänhoitotavaksi. Lapin suuret aukkohakkuut menivät pahasti pieleen, koska siellä on vieläkin alueita, joissa metsä ei ole kunnolla palautunut, vaikka kaadoista on kulunut jo yli 50 vuotta.

Nyt metsiä saa taas hakata muillakin tavoin kuin aukkohakkuperiaatteella, mutta lähes kaikki metsäammattilaiset pitävät edelleen aukkohakkuita ensisijaisena metsienhoitomenetelmänä.

On mielenkiintoista seurata mitä metsissämme tapahtuu seuraavien vuosikymmenien aikana ja kuka määrää metsäpolitiikkaamme. Onko määrääjä EU, valtiovalta, luonnonsuojelijat, metsäteollisuus vai metsänomistajat?

Seppo T. Mikkola, Kouvola

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka