Lukijalta | "Poksin päivystyksestä on tullut osasto, vaikkei siihen ole puitteita ja henkilökuntaa", kirjoittaa sairaanhoitaja

Kymsoten säästösuunnitelmat ja lakkautukset kuulostavat hyvin lohduttomalta jo valmiiksi huonossa tilanteessa. Kuntalaisten hyvinvointi ja terveys ei lienee enää ole etusijalla.

Työskentelen sairaanhoitajana Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksessä ja arki meillä, kuten varmasti muuallakin sote-palveluissa näyttäytyy melko raadollisena. Meillä on jatkuvasti päivystys täynnä potilaita.

Iso osa potilaista on vanhuksia, jotka eivät enää oikein pärjää kotona kotihoidon turvin, mutta eivät ole saaneet syystä tai toisesta tehostetun palveluasumisen paikkaa. Nämä vanhukset eivät monesti välttämättä tarvitsisi sairaalahoitoa, mutta lähetetään päivystykseen kun muuta ei kotioloissa enää mahdeta.

Meillä on päivystyksessä silloin kolme vaihtoehtoa, joko sijoittaa vanhukset sairaalan osastolle, lyhytaikaispaikalle tai kotiuttaa. Tilanteessa jossa osastopaikkoja ja lyhytaikaispaikkoja ei ole, usein jää vain vaihtoehdoksi kotiuttaa potilas ja toivoa parasta.

Vanhusten lisäksi tällä hetkellä päivystystä kuormittavat infektiopotilaat, joiden joukossa myös koronapotilaat. Infektiovastaanoton ja koronanäytteenoton täyttyessä nämäkin potilaat ohjautuvat meille. Osa potilaista käy vain koronanäytteellä ja sairaanhoitajanvastaanotolla, mutta suuri osa tarvitsee myös lääkäriä ja esimerkiksi verikokeita sekä röntgenkuvausta.

Osa tästäkin potilasryhmästä tarvitsee sairaalahoitoa. Infektiopotilaat tarvitsevat yleensä eristyspaikan ja työntekijöiden suojavarusteisiin pukeutumisen. Eristyspaikat ovat ajoittain täynnä ja silti joudumme ottamaan lisää infektiopotilaita vastaan.

Näiden potilasryhmien lisäksi päivystyksessä on lisääntyvässä määrin aggressiivisia potilaita, joiden hoitamisessa tarvitsemme useampaa hoitajaa ja vartijaa. Lisäksi tuntuu siltä, että psyykkisten ongelmien takia entistä enemmän ihmisiä, myös nuoria ja lapsia hakeutuu päivystykseen.

Päivystyksestä potilaan kuuluisi siirtyä jatkohoitopaikkaan tai takaisin kotiin. Tilanne on kuitenkin se ettei jatkohoitopaikkoja ole tarpeeksi. Potilaat odottavat paikkaa pahimmillaan toista vuorokautta, hälyisessä ympäristössä, kovalla sängyllä ja pelkällä leivällä eläen.

Päivystyksestä on tullut osasto, vaikkei puitteita ja henkilökuntaa siihen ole.

Päivystys on paikka jossa emme voi kieltäytyä ottamasta potilaita lisää. Meillä ei ikinä voida sanoa ”ei-oota” kun ambulanssit tuovat potilaita lisää, vaikka paikkoja ei oikeasti olisi.

Lisäksi etenkin hoitajaresurssimme ovat liian pienet potilasmääriin nähden. Taukoja ei kerkeä pitämään, työtä ei kerkeä tekemään hyvin. Ylitöitä tehdään koko ajan ja nyt on alkanut näyttämään siltä, että ei enää jakseta tehdä ylitöitä eli on useita vuoroja, joista puuttuu hoitajia.

Palkkaharmonisoinnin, joka muuten perustuu lakiin, tuomasta muutaman kympin palkan noususta, korotetuista ylityörahoista tai kohutusta 400 euron e-passirahasta ei ole paljon hyötyä kun työntekijät väsyvät ja lähtevät muualle.

Jotain tarvitsisi tehdä äkkiä, vielä kun päivystyksessä saa kohtuullista hoitoa. Tuskin kukaan haluaa sitä, ettei saakaan hoitoa resurssien puutteen takia, kun sairastuu vakavasti ja joutuu päivystykseen.

Sairaanhoitaja

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä asian arkaluontoisuuden takia.