Lukijalta: Henkilöstön hyvinvointi – Rahalla saa ja hevosella pääsee?

Aluevaalien ja ehdokkaiden yhtenä kantavana teemana on hyvinvoiva henkilöstö. Miten se sitten saavutetaan ja tiedetäänkö, miksi henkilöstö oikeastaan voikaan pahoin?

Moni esittää yksinkertaista ratkaisua, rahaa. Ja en suinkaan väheksy sen merkitystä. Minä, neljällä alan tutkinnolla, 20 vuoden työkokemuksella, konkreettisesti vastaten ihmisten hengestä, olen rahallisesti urani huipulla. Ainakin niin kauan kun toimin sairaanhoitajan työssä. Ei tarvitse ole nero ymmärtääkseen, että minun arvomaailmassani toisen ihmisen hyvinvoinnista vastaamisesta kuuluisi saada korkeampi korvaus. Ja puhun nyt kautta linjan hyvinvoinnista vastaamisesta, en pelkästään hoitajista.

Esimerkiksi neuvoloissa ja kouluissa tehdään sitä tärkeää perustyötä, jotta lapsemme ja nuoremme voisivat hyvin ja kasvaisivat terveiksi aikuisiksi. Näissä yksiköissä työskentelevien hyvinvoinnin ammattilaisten ansiot jäävät ilman haittakorvauksia vielä omiani pienemmiksi.

Oma lukunsa on tietenkin myös pelastushenkilöstö, jossa lähtöpalkka ilman lisiä, lisävastuita ja haittakorvauksia on kaikkein alhaisin. Lienee sanomattakin selvää, että hyvinvoinnin tekijöiden ansiot tulisi olla suuremman yhteiskunnallisen arvokeskustelun asia.

Onko se sitten kuitenkaan raha, jolla kaikki ratkaistaan? Väitän, että ei. Tällä hetkellä sote-kentällä ihmisten työmäärä on järjetön. Tehdään valtavasti epätarkoituksenmukaista työtä. Työtä, jota ei lähtökohtaisesti ole omaan työpaikkaan tultu tekemään. Työtä, joka toimintoja uudelleen järjestämällä kohdentuisi oikean resurssin tehtäväksi.

Työkuorma on sellainen, ettei siitä vapailla toivu. Kaikkein uuvuttavinta on se, kun joutuu jatkuvasti kokemaan, ettei voi annetuilla resursseilla tehdä työtään niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi. Tämä luonnollisesti välittyy asiakkaille ja potilaille ja usein kiitoksena parhaasi yrittämisestä onkin haukut.

Mitä sitten tulisi tehdä? Ihmisten työpanos tulisi kohdentaa heidän perustehtäväänsä. Järkeistää toimintoja, lisätä käsipareja. Entistä paremmin tulisi huomioida myös henkilökohtaiset elämänvaiheet esimerkiksi työaikajoustoilla ja -järjestelyillä. Olla entistä luovempia ja huomioida yksilöt.

Henkilöstöllä tulisi olla konkreettisia mahdollisuuksia osallistua työnsä järjestämiseen ja kehittämiseen. Satunnainen tyngäksi jäävä työryhmäjäsenyys ei lämmitä kenenkään mieltä.

Ja vaikka se onkin kissa, joka elää kiitoksella, ei kiitokset työnantajalta sote-alalla hallaa tee. Hyvinvointi vaatii vastuunkantajia

Inka Häkkinen,

aluevaaliehdokas (sd.), Myllykoski

Kommentoi