Näkökulma | Slava Ukraini – kunnia Ukrainalle

Sota on palannut Eurooppaan. Presidentti Putin julisti sodan Ukrainalle, ja saman päivän aamuna Venäjän joukot hyökkäsivät rajan yli Ukrainan maaperälle. Toiminnallaan Venäjä rikkoi räikeästi Ukrainan koskemattomuutta ja kyseenalaisti koko vallitsevan eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen.

Näemme kuvia Ukrainan taisteluista, kaatuneista sotilaista, tuhotuista taloista ja häilyvästä toivosta. Silti Ukrainan joukot jatkavat taistelua ja puolustavat isänmaataan ylivoimaista vihollista vastaan. Daavid vastaan Goljat. Ukraina vastaan Venäjä. Oikeus vastaan vääryys.

Hyökkäys tulee niin lähelle, että se väistämättäkin käy tunteisiimme. Tämä taistelu on taisteltu monesti aiemmin, myös meillä. Suuri valtio hyökkää pienen kimppuun. Pieni taistelee elämästään ja olemassaolostaan, iso ties miksi. Huomio kiinnittyy nyt Ukrainaan, kuten kerran aikaisemmin se kiinnittyi meihin.

Koko maailma pidättää hengitystään, kun ukrainalaiset puolustavat kotejaan ja perheitään. Meidän tehtävämme on tukea nyt Ukrainaa kaikilla niillä keinoilla kuin voimme. Maksimaaliset sanktiot pahuudelle. Kova kovaa vastaan. Kunnia Ukrainalle. Slava Ukraini.

Meillä Suomessa valtionjohto ja puolustusvoimat ovat tilanteen tasalla, eikä välitön uhka kohdistu meihin. Emme kuitenkaan voi piiloutua siltä, etteivätkö nämä jännitteet heijastuisi myös Suomeen.

Kun puhutaan liikkumatilan ja turvallisuutemme vahvistamisesta, Venäjän säälimätön toiminta nostaa omat tekomme ja ratkaisumme keskiöön. Reaktiivisesta asemasta käsin sodan hillitseminen on lähes mahdotonta. Suomen turvallisuus on rakennettu vahvasta maanpuolustuksesta, elinvoimaisesta demokratiasta ja kumppanuuksistamme. Näistä emme voi tinkiä.

Myös kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä on noussut esille. Onko Nato-optio sisällä vai ulkona olemista? Naton artikla 5 määrittää jäsenvaltioiden velvoitteen puolustaa muita jäsenvaltioita. Artiklan ja jäsenyyden uskottavuuden kannalta on haastavaa, jos Nato aktivoisi artiklan Natoon kuulumattoman maan kohdalla.

Päätökselle parempia aikoja odottavat saattavat pettyä, sillä takeita paremmista ajoista ei ole. Kysymys on pitkän aikavälin hyötyjen ja lyhyen aikavälin haittojen puntaroimisesta. Molemmissa on seurauksensa. Huomio ja joukot ovat Ukrainassa, ovi on auki rohkealle. Tästä empimisestä huolimatta Suomi on määrätietoisesti rakentanut monia vahvoja liittolaissuhteita ja olemme täysin erottamaton osa läntistä turvallisuutta.

Sodassa ei ole koskaan voittajia, ja etenkin Venäjän etuja tilanteesta on vaikeita löytää. Rikottu luottamus ei palaudu vuosikymmeniin ja myös tavalliset venäläiset kärsivät valtiojohdostaan.

Miljoonat ukrainalaiset ovat joutuneet luopumaan arjestaan ja turvaa tuovista rutiineistaan. Aivan liian moni syytön tulee menettämään henkensä vallanhimon käsissä.

Näiden syiden vuoksi Ukrainan asia on meidän kaikkien asia. Ihmisten, yritysten ja sosiaalisen median toiminta ja voima osoittavat, että me emme enää taivu menneisyyteen. Yhtenäisyys ja rohkeus nousevat erityiseen asemaan, myöntyväisyyden tie on kapea ja yksisuuntainen.

Ville Kaunisto

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin hallituksen jäsen ja kansanedustaja (kok.).