Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Pahoinvoinnin lisääntyminen jatkuu niin kauan kuin sen annetaan jatkua

Kouvolan Sanomat on viime aikoina julkaissut useamman artikkelin koskien lasten ja nuorten psykiatrista hoitoa. Maaliskuussa uutisoitiin muun muassa nuorten haasteista osallistua kouluissa lähiopetukseen, ja huhtikuun alussa siitä, miten kouvolalainen äiti on yrittänyt saada autismin kirjolla olevalle haastavasti oireilevalle lapselleen apua vuosien ajan.

Saan viestiä sekä koulumaailmasta sekä muutoin perheiden parissa työskenteleviltä, ettei lasten ja nuorten auttamiseen tällä hetkellä ole riittävästi resursseja. Pullonkaula tuntuu viestintuojien kokemusten mukaan olevan lasten psykiatrisessa hoidossa tai pikemminkin sen puutteessa. Kuusankoskelta lakkautettiin lasten ympärivuorokautinen psykiatrinen osastohoito joitakin vuosia sitten panostaen avohuollon palveluihin enemmän ja siltikin viesti on se, etteivät lapset saa psykiatrisiin haasteisiin riittävästi tukea. Tällä hetkellä Kymenlaaksossa on useita lapsia, jotka tarvitsevat erikoissairaanhoidon tukea sen sijaan, että haasteellisten ongelmien kohdalla ratkaisuksi tarjotaan sosiaalihuollon palveluita tai jopa sijoitusta.

Tämä on järjetön tapa koittaa ratkoa ongelmia, jotka johtuvat terveydellisistä syistä ja joihin ensisijaisesti tarvitaan hoitoa, ei sosiaalihuoltoa. Aikuistenkin puolella esimerkiksi mielenterveyskuntoutujan asumispalveluita suunniteltaessa sosiaalihuollon palveluissa nimenomaan painotetaan, ettei kyse ole hoidosta, niin mistä ihmeestä lapsen psyykkisiin ongelmiin vedetään hihasta sijoituskortti? Lasten ja nuorten tukemiseen tarvitaan ammattitaidon lisäksi käsipareja sekä aikuisen ihmisen läsnäoloa myös kasvatus- ja opetusmaailmaan.

Todella usein psyykkisten ongelmien kanssa painivat tarvitsevat sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon palveluita. Tällä hetkellä palvelut ovat liian siiloutuneita ja rahakassat erillään. Rahoitus tulisi yhtenäistää niin, että ihminen saa parhaimman ja vaikuttavimman avun itselleen ilman, että päätösvaltaa pitävät viranhaltijat miettivät, kuka avun maksaa. Tämä on helposti ratkaistavissa sillä, että terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluiden rahoitus tulee samasta potista, sen sijaan, että se pilkotaan pienempiin osiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon parissa palvelu pohjautuu pitkälti jo syntyneiden vahinkojen paikkaamiseen. Tämän vuoksi ennaltaehkäisyyn on uskallettava panostaa, jolloin vahinkoja pystyttäisiin vähintäänkin minimoimaan. Kymenlaakson hyvinvointialueella tulee uskaltaa purkaa jäykät raja-aidat.

Toivon sydämeni pohjasta, että tulevalla hyvinvointialueen uudella johtajalla on innovatiivista näkökykyä luotsata aluetta suuntaan, jossa nykyisen sote-alueen visio voisi aidosti toteutua: ”Kymenlaakson tavoitteena on olla soten mallimaakunta ja tarjota kaikille kymenlaaksolaisille helposti saavutettavat ja nykyaikaiset terveydenhuollon palvelut”.

Nyt täytyy uskaltaa purkaa kuluja hallinnosta. Kamppailemme tällä hetkellä samaan aikaan osaavasta henkilökunnasta eikä esimerkiksi hoitoala houkuttele samalla lailla kuin joitakin vuosia sitten. Unohtamatta pinnalla olevia vanhusten palveluiden todellisia ongelmakohtia, näen äärimmäisen tärkeänä, että nuorten ja lasten palveluita kehitetään niin, että apu on helposti ja läheltä saatavilla. Ilman, että perheet tai lapset tulevat pallotelluksi viranomaiselta toiselle. Raja-aitojen purkamiseen liittyy olennaisesti myös sujuvan tiedonkulun mahdollistuminen. Lapsen ollessa kyseessä tulisi perheen, koulun, sosiaalihuollon sekä terveydenhuollon palveluiden välillä tiedon kulkea salamannopeasti ilman byrokratian tuomia muureja.

Jokainen hukattu päivä lapsen auttamisessa on yksi päivä liikaa. Ja vaikka sosiaalipalvelut eivät tuota rahaa, niin eikö tärkeämpää olisi se, että palvelut pystyvät tuottamaan hyvinvointia ja sitä myöten myös tuottavia kansalaisia tulevaisuudessa?

Kirjoittaja on aluevaltuutettu (kok.).