Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Pride – suvaitsevaa ylpeyttä

Tero Rautio ihmetteli, voiko joku vastustaa Prideen liittyviä arvoja. Itse ymmärrän jotakin noista arvoista, mutten voi niitä paljoakaan kannattaa. Pyrin kuitenkin hyväksymään pride-väen, vaikka heidän ideologiansa paljolti puistattaakin.

Pride on englantia ja tarkoittaa ylpeyttä. Pride-väen moninaisuus on sitä, että kaikki voivat olla ylpeitä omasta itsestään – niin enemmistöt kuin vähemmistötkin, niin heterot, biseksuaalit, homot ja lesbot kuin cis- ja transihmiset, sinkut ja pariutuneet, iästä, ammatista, taustasta ja kotipaikasta riippumatta.

Ylimielistä ylpeyttä ja suvaitsevaisuutta on moneen lähtöön. Vaikea on niellä, että nyky-Suomessakin kohta kaikki on ylpeiltävää normaalia paitsi normaali.

Poikkeavuuksia on aina, mutta miksi pienten marginaaliryhmien pitää pyrkiä määrittämään yhteiskuntamme säännöt. Minkä muun ryhmittymän asioita pyritään tasa-arvon nimissä yhtä aggressiivisesti ajamaan päätöksenteon ytimeen?

Mielestäni kyse ei ole pelkästään vain SETA:n tai muiden marginaaliryhmien etuja ajavista toiminnoista. Intersektionaalinen feminismi ja vanhemmuuslain äskeinen hyväksyminen ovat pikkuesimerkkejä kansakuntaamme valtaavasta ideologisesta linjasta. Pääministeri Marinin osallistuminen marssiin yksityishenkilönä ei yllätä. Rouva Jenni Haukion osuus kyllä yllätti.

Pohjimmiltaan on mielestäni kyse henkisestä ja hengellisestäkin taistosta. Toinen osapuoli kunnioittaa Jumalaa ja pyrkii noudattamaan hänen ohjeistustaan. Tätä Suomessa on menneinä aikoina tehty, ja Jumalan varjelus on ollut kansamme yllä.

Vastapuoli on noussut sumeilemattoman viekkaasti torpedoimaan Luojan suurta kunniaa. Mies ei saa olla mies, nainen ei nainen, perhe ei perhe. Jumala on ulkoistettu kouluista ja hyvää vauhtia monesta kirkostakin.

Kunnioitanko enemmän Luojaa vai luotua? Kumman ajatukset ovat viisaampia? En puhu uskonnollisuudesta, vaan Jumalan antamasta uskosta ja sen kohteesta. Historia osoittaa, mitä sen hylkääminen ja kansojen henkisen arvomaailman rapautuminen saa aikaan?

Erilaisiin suuntauksiin ja poikkeavuuksiin on syynsä. Ihmistä ei tarvitse moukaroida. Mutta hänen omaksumaansa väärää elämäntapaa ei tarvitse helliä.

Raamatun Jumala kehottaa olemaan Hänelle alamainen ja vastustamaan niitä pimeyden voimia, jotka turmelevat elämää. Pelkkä tuomio ei auta. On tarjottava rakentavassa hengessä mahdollisuutta muutokseen.

Rakkauden kautta vaikuttava usko on luja juttu. Sitä on varaa kristikansankin hakea. Ja jatkaa esirukousta kansamme puolesta.

Miksi niin moni hyljeksii Jumalan sanan totuudellisuutta ?Mutta näinhän itsekin tein, kunnes Herra armossaan pysäytti.

En voi lonkalta tuomita toisinajattelijoita. Voin kuitenkin toivoa, että Jumalan armo saisi tilaa niin pride-väen kuin muun kansankin keskuudessa.

Hannu Hurri

Lääkäri, Kouvola