Pääkirjoitus Perhevapaiden uudistaminen oli tasa-arvoteko

Maailma on taas vähän valmiimpi. Perhevapaiden uudistus astui voimaan elokuun alussa. Uudistus parantaa etenkin isien asemaa, mutta on muutenkin merkittävä askel kohti tasa-arvoa. Uusi laki esimerkiksi tunnistaa erilaisten perheiden ja erilaisen vanhemmuuden kirjon vanhaa selvästi paremmin.

Uudistuksen keskeinen tavoite on vanhempainvapaiden nykyistä tasaisempi jakautuminen vanhempien välillä. Nykyisin isät käyttävät vain kymmenisen prosenttia vanhempainrahapäivistä. Kotihoidon tuen saajista osuus on vieläkin pienempi.

Uudessa järjestelmässä kummallekin vanhemmalle kiintiöidään 160 vanhempainrahapäivää. Tästä 63 päivää on mahdollista luovuttaa toiselle.

Pelkkä lakien säätäminen ja järjestelmän muuttaminen eivät vielä välttämättä muuta ihmisten käyttäytymistä. Muutokset tapahtuvat hitaasti. Esimerkit muista Pohjoismaista kuitenkin osoittavat, että isien perhevapaat lisääntyvät, kun heille niitä kiintiöidään.

Iso merkitys on myös työnantajien toiminnalla. Jos organisaatiot kannustavat ja tukevat kaikkia vanhempia käyttämään oikeuttaan perhevapaisiin, sillä voi olla iso vaikutus kulttuurin muuttumiseen.

Kun perheet tekevät päätöksiä lasten hoitamisesta ja perhevapaiden käytöstä, euroja lasketaan hyvinkin tarkkaan. Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta, vaikka julkisanotuissa perusteluissa talous painottuukin. Taustalla vaikuttavat vanhat asenteet ja osin arvomaailmakin. Moni näkee yhä, että äidin paikka on kotona.

Nyt tehty uudistus on tärkeä siksikin, että se sisältää vahvan viestin, että vanhemmuus – jopa vauvojen hoito –  on yhtä lailla molempien vanhempien vastuulla. Toisin päin ajateltuna kyse on myös molempien oikeudesta tasa-arvoiseen vanhemmuuteen.

Perhevapaiden uudistamisesta on puhuttu pitkään. Järjestelmän uudistamisen tarve on nähty laajasti, mutta asiaan liittyy niin suuria arvoista kumpuavia intohimoja, että vasta nyt homma saatiin maaliin – tai ainakin eteenpäin.