Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Ope, ole armollinen

Halusin näin alkavan uuden lukuvuoden etiäisinä tuoda ajatuksiani julki. Selailin keskiviikkona 3.8. viimeisen lomaviikkoni alla sosiaalista mediaa. Vastaan tuli mielenkiintoinen keskusteluketju. Siinä ihmeteltiin Ylen heinäkuun lopulla julkaistua uutista: ”Kahden kuukauden kesäloma ei enää riitä opettajien palautumiseen”.

Jutussa keskiössä oli 30 vuotta kieltenopettajana toiminut henkilö, joka oli uupunut alaan ja sittemmin siirtynyt toisiin töihin. Jutussa haastateltiin myös OAJ:n edustajia, jotka jakoivat tutkitun huolen siitä, että yhä useampi opettaja ei palaudu kesäkeskeytyksen aikana. OAJ on jo pitkään ollut huolissaan alan kuormittavuudesta ja siitä, että viimeisin työbarometri kertoo, että 60 % on ajatellut alanvaihtoa ja hyvin moni, etenkin nuori opettaja, vaihtaa alaa.

Törmäämässäni sosiaalisen median keskustelussa ihmeteltiin sitä, miksi joka vuosi tehdään tällaisia juttuja, joissa OAJ on mukana ”agitoimassa”. Moni keskustelija piti outona, että opetusalasta ei kuulu mitään positiivista. Kaivattiin innostuneiden opettajien nostamista esiin. Samalla myös he, jotka nauttivat työstään koettiin jääneen taka-alalle. Arvostava puhe nuorille ja alalle hakeutuville nähtiin tärkeänä.

Itse jäin miettimään omaa oloani. Olen saanut levättyä, ladattua ja rentouduttua. Koen olevani valmis lukuvuoteen. Miksi näin on? Koska tiedän, että työni on innostavaa, arvokasta, nautittavaa ja ennen kaikkea se luo tulevaisuutta ja toivoa lapsillemme ja näen työn koko maamme elinehtona. En ole muunlaisia opettajia tavannut. Näin ajattelee joka ikinen opettaja. Takuulla. Näin tärkeäksi arvotan opetusalan henkilöstön työn varhaiskasvatuksesta aina korkea-asteelle. Tämän kerron mielelläni myös alalle hakeutuville. Olen esimerkiksi käynyt puhumassa kotiseutuni lukiolaisille opettajan työstä ja ammatista.

Yhtä totta ovat myös mainitut varjopuolet. Valo synnyttää lähes aina varjoa. Opettajat haluavat tehdä työnsä hyvin, ei vaan parhaiten. Joka opettaja, johon olen reilun 10-vuotisen urani aikana törmännyt, kokee työnsä kuvaukseni kaltaisesti, mutta (kuuluisa mutta) työn sisältö itsessään on karannut käsistä. Sen tietää jokainen opettaja, rehtori sekä alalla työskentelevä.

Byrokratia saattaa viedä useita tunteja päivässä. Opettaja ei ole luokassa, vaan palavereissa. Aikaa menee selvittelyihin, kirjaamisiin, keskusteluun kotien kanssa, mikä on äärimmäisen hyvä asia lähtökohtaisesti, mutta sisältö voi myös olla muutakin. Tämä kaikki on pois lapsilta, joita varten se kyseinen opettaja siellä on. Opettaja ei pääse tekemään ja olemaan lasten kanssa vaan hautautuu muun alle. Kokee huonoa omaatuntoa ja pitkälle jatkuessaan uupuu.

Tämän toteaminen ei ole mitenkään pois heiltä, joilla opetuksellinen valo, into ja voima loistaa. Tässä ei olla ketään vastaan. Olemme yksilöitä, mikä on työssämmekin yksi iso voimavara. Älkää hyvät opet tuomitko kollegoitanne, joilta voimat ovat syystä tai toisesta huvenneet jo ennen lukuvuotta. Kukaan ei tiedä kaikkea.

Ollaan innokkaita, nautitaan työstämme. Olemme maailman upeimmassa ammatissa. Samalla muistetaan tarjota olkapäätä hänelle, jota varjot enemmän häiritse. Ymmärtäväistä, innokasta ja nautinnollista lukuvuotta jokaiselle, jotka kouluissa työtä tekevät. Ollaan armollisia itselle ja muille.

Antti Alanen

Luokanopettaja, OAJ-valtuutettu

Kuusankoski