Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Kotona selviytyvä vanhus ja yölääkitys

Olen 80 ja muutamia vuosia yli elänyt. Pienestä pitäen olen oppinut että köyhän on oltava nöyrä. Paljon elämänpolulla on köyhyydestä ollut oppimisen taipaleella iloa. Nyt olen viime vuosina joutunut toteamaan että vanhan kotona asuvan on syytä olla nöyrä suhteessa yölääkitykseen. Ei se ole vain Kymsoten lääkäreiden näkemys vaan suvun vanhusten, josta yksi omalla paikkakunnallaan lähes 90-vuotiaana on miehensä omaishoitaja, kokemus on sama. Yölääkitytykseen ei ole oikeutta, kieltäneekö Suomen laki.

Minulla on ajokortti, kun valvon yön olen varmaan pirteämpi kuski kuin jos olen nukkunut hyvän yön lääkkeen avulla. Olen pysynyt reseptin mukaisessa käytössä, en ylitä määräyksen kokoa. Joudun lääkityksen hakemaan yksityiseltä lääkäriltä, joka toteaa asian olevan tutun. Kirjoittaa reseptin ja nöyränä ja nolona, syyllisyydentuntoisena menen hakemaan lääkkeen apteekista. Siellä ei nykyisin enää nuhdella.

Voisiko kotona selviytyvän vanhuksen ohjata saamaan lääkityksen yöksi sinne ”hoitohuoneisiin” joita suunnitellaan ”piikkejä käyttäville”?

Huumorilla mutta oikeasti kiukustuneena ja nolona omasta huonounisuudesta nuoruudesta saakka kärsineenä vanhana ihmisenä ihmettelen. Useita vuosia sitten totesi eräs lääkintäneuvos reseptiä kirjoittaessaan, kun nukut paremmin voit paremmin. Niin sen olen itsekin kokenut.

”Opissa se on variksen poika tuulessa” sanoi alakoulun ope kun itkin pitkäksi kokemassani ”arestissa”. Näin varmaan ajattelee ja sanoo lääkäri, joka ei voi kirjoittaa yölääkitystä sitä käyttävälle vanhalle, joka on pienestä pitäen pieninä palasina leipänsä maailmalta hankkinut.

”Anteeksi kun olen olemassa”

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.