Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Kimuranttia asuntokauppaa

Asuntokauppa on taantunut huomattavasti viime aikoina. Syy ei ollenkaan ole siinä, etteikö asuntokauppaa haluttaisi tehdä edelleenkin. Syyt ovat ihan muualla ja muissa kabineteissa.

Muutamia vuosia sitten muuan asuntokauppaan erikoistunut rahalaitos brändäsi maahamme buumin, että vain kasvukeskuksia rahoitetaan ja kehitetään. Maaseutu ja Kehä kolmosen pohjoispuoli tulkoon toimeen omin neuvoin.

Nyt muutkin rahalaitokset ovat tiukentaneet lainanyörejään asuntokaupassa, ja jotkut pankit jopa ilmoittavat suoraan etteivät ota vastaan uusia asuntolaina-asiakkaita.

Lainanmyöntämiskriteerit ovat muuttuneet joiltain osin jopa arveluttaviksi. Vai mitä mieltä olette siitä, että pankki antaa lainalupauksen ja innokas asiakas menee lainalupauksen kanssa pankkiin ja pyytää hänelle luvattua lainaa. ”Löysin mieleisen asunnon” -tokaisuun pankkivirkailija vastaa ivallisesti ”emmehän me tuollaiseen kohteeseen lainaa anna”.

Ajattelevatko pankkihenkilöt lainkaan mitä tuollainen tokaisu oikeassa elämässä tarkoittaa. Siinä valahti monella muullakin luu kurkkuun, ei vain asunnon ostajalla. Asunnon myyjällä, joka saattoi jo ehtiä tilata muuttoauton, sopia uudesta asunnosta, tehdä muita järjestelyjä. Kaiken piti olla selvää muttei ollutkaan.

Saattoi olla ihan kirjallinen tarjous, jonka he olivat hyväksyneet, mutta lainaehdolla. Ja ostajakin oli luullut että kun on lainalupaus niin kai hän nyt voi tästä kirjallisen tarjouksen jättää, irtisanoa vuokrasopimuksen jne. Ja kiinteistönvälittäjä taas jää ilman palkkiota, vaikka hänellekin oli uskoteltu, että lainalupaus pankilla pitää.

Minulle kertoi eräs asiakas, että pankki oli perunut lainapäätöksensä viime hetkillä kun oli käynyt ilmi, että asiakas on käyttänyt rahaa raviveikkaukseen heidän mielestään liikaa. Tosiasiassa muutaman kympin satunnaisesti.

Onko todella niin, että maamme pankit ovat tällä hetkellä niin kuralla, ettei perusasiakkaalle edes perusasiaan kuten omaan asunnon hankintaan riitä lainarahaa?

Yksi kummallinen piirre on myös siinä, ettei mitään paikallisuutta enää ole. Kahden ulkomaalaistaustaisen liikepankin lainapäätöksiä käsitellään aivan eri puolella Suomea kuin missä asiakas ja asunto sijaitsevat.

Kuinka rovaniemeläinen pankkivirkailija voi tietää Kouvolan asuntomarkkinoista niin paljon että hänellä on vara sanoa asiakkaalle, ettemme me tuollaista kohdetta rahoita? Tai he osaavat tulkita kuntoraporttia heille myönteisesti, eli ettei tämä kohde kuulu kuntonsa perusteella lainoitettaviin kohteisiin.

Pankkien asuntolainoitusjärjestelmät kaipaavat nopeaa korjausta ja asiakaspalvelu parempaa palvelua, joka lähtee läheisestä kontaktista asiakkaaseen ja tietää paikkakunnan asuntomarkkinoista. ”Puskista on helppo huudella ohjeita”.

Olli-Pekka Sistonen, Koria