Uudella Kymenlaakson hyvinvointialueella on sunnuntaina eletty kahdeksan päivää. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Vuodenvaihteessa läpiviety muutos sujui esimerkiksi tietojärjestelmien puolesta ongelmitta.
Seuraavaksi uuden hyvinvointialueen työntekijät voivat jännittää kilahtaako tammikuun palkka ajoissa ja oikean suuruisena tilille.
Todennäköisesti ja toivottavasti tämäkin siirtymä menee sujuvasti. Suuri osa hyvinvointialueen työntekijöistä, yli 6 300 henkilöä, on entisiä sote-kuntayhtymä Kymsoten työntekijöitä, joilla palkkajärjestelmä ei muutu, vaikka työnantaja vaihtuu. Kymenlaakson kunnista hyvinvointialueelle siirtyi vajaat 150 työntekijää ja Kymenlaakson pelastuslaitokselta noin 190.
Isoimpia ongelmia on kuitenkin edessä. Iso osa niistä liittyy rahaan. Hyvinvointialueiden rahoitus on alimitoitettu, ja esimerkiksi Kymenlaaksossa pitäisi kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana säästää yhteensä 77 miljoonaa euroa verrattuna siihen, mitä hyvinvointialueelle koottu toiminta on aiemmin maksanut.
Hyvinvointialueen johtaja Harri Hagman esitteli Kouvolan Sanomien haastattelussa keinoja, joilla rahat yritetään saada riittämään. Hagmanin keinot olivat parempi henkilöstöpolitiikka, digitalisaation hyödyntäminen ja ulkoa ostettavien palveluiden palauttaminen omaksi toiminnaksi, jos se on taloudellisesti järkevää.
Ensimmäinen kohta on ehdottoman tärkeä – tuo se sitten säästöjä tai ei. Kymsoten aikana henkilöstöpolitiikka ei selvästikään toiminut. Siinä oli kaikuja terveydenhoitoalan hierarkkisesta kultuurista, josta tieto kulkee vain ylhäältä alaspäin. Johdon vuoropuhelu muun henkilöstön kanssa voi järkevöittää töitä ja innostaa yhteiseen tsemppihenkeen.
Myös digipalveluiden hyödyntäminen on järkevää. Kaikki asiakkaat niiden käyttöön eivät pysty, mutta se ei liene tavoitekaan. Jos digipalveluita hyödyntävät ne, jotka sen osaavat, jää hoitohenkilökunnalle enemmän aikaa hoitaa niitä, joiden palvelu vaatii perinteistä kohtaamista vastaanotolla tai potilaan kotona.
Ulkoistuksien purkaminen voi tuottaa säästöjä – tai sitten ei. Se selviää laskemalla ja kaikki kulut perkaamalla. Yhtälöä vaikeuttaa krooninen työntekijäpula. Jos palveluita kotiutetaan, täytyy työntekijöiden rekrytoinnin onnistua nykyistä paremmin.
Alkaneen vuoden rahapulaan Hagmanin teesit eivät ehdi auttaa. On melko varmaa, että valtio joutuu tekemään loppuvuonna ylimääräisen rahoituskierroksen – todennäköisesti kaikille hyvinvointialueille.
On sääli, että uudistuksen rahoitukseen rakennettiin heti alkuun valuvika.
Neljäskin rahansäästökeino on olemassa: palveluverkon supistaminen. Siihen Kymenlaaksossa ryhdytään kuitenkin vasta kevään eduskuntavaalien jälkeen, mikä on viisasta.
Aluepolitiikka kuumentaa muutenkin keskustelua palveluverkosta. Vaalikampanjointi löisi siihen vain lisää löylyä.