Hyvinvointialueiden aloittaessa on keskusteltu paljon rahasta. Esimerkiksi Kymenlaaksossa pitäisi kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana säästää yhteensä 77 miljoonaa euroa verrattuna siihen, mitä hyvinvointialueelle koottu toiminta on aiemmin maksanut.
Kymenlaaksossa on kyselty, voidaanko säästöt toteuttaa ilman, että kouvolalaisille ja muille maakunnan asukkaille elintärkeät palvelut voidaan säilyttää edes siedettävällä tasolla. Hoitovelkaa on jo ennestään, eikä palveluihin ole aiemminkaan päässyt niin sujuvasti kuin pitäisi.
Rahoituksen alimitoitus koskee käytännössä kaikkia hyvinvointialueita. Hallitus julkisti tällä viikolla paketin, jolla se tulee alueita vastaan. Valtion lisätalousarviossa varataan noin 500 miljoonaa euroa hyvinvointialueille.
Potista 150 miljoonaa on aiemmin päätettyä rahaa: tammikuulle 2024 suunniteltu kertakorvaus maksetaankin jo tänä vuonna. Tätä rahaa valunee myös Kymenlaaksoon, ja se parantaa maakunnan maksuvalmiutta. Käytännössä lainaa tarvitsee ottaa vähemmän.
Loput 350 miljoonaa euroa on uutta tukea. Se ei kuitenkaan välttämättä hyödytä Kymenlaaksoa. Kymenlaakson hyvinvointialueen talousjohtajan Kati Kälviäisen mukaan tätä rahaa ei voi käyttää lakisääteisten palvelujen järjestämiseen, kuten hoitojonojen purkuun. Sillä ei voi palkata uusia hoitajia tai lääkäreitä.
350 miljoonan euron potti on tarkoitettu tueksi, jota hyvinvointialueet tarvitsevat uudistuksen käynnistämiseen ja muutoksen toteutumiseen. Juuri tässä piilee sudenkuoppa, johon Kymenlaakso voi tipahtaa. Kymenlaaksossa siirryttiin jo aiemmin vapaaehtoisesti sote-kuntayhtymä Kymsoteen. Täällä iso osa muutostyöstä on jo tehty, ja on todennäköistä, että valtion tuki menee pääosin sirpaleisille hyvinvointialueille, joilla urakka on vielä edessä.
Kymenlaakson oljenkorsi voi olla se, että rahaa ohjattaisiin digitaalisten palveluiden luomiseen. Siinä täälläkin on vielä paljon tehtävää.
Voi pohtia, kannattiko Kymenlaaksossa lähteä sote-muutokseen etujoukoissa. Kokemusta on varmasti karttunut, ja järjestelmiä jo yhtenäistetty maakunnan sisällä. Joihinkin Kymsoten aikaisiin hankkeisiin on tullut valtionapua, mutta tässä vaiheessa Kymenlaakso näyttää lähinnä menettävän rahaa.
Jo aiemmin Kymenlaakson kunnat joutuivat itse maksamaan palkkaharmonisoinnin kustannukset. Niillä hyvinvointialueille, jotka vasta nyt yhtenäistävät henkilöstön palkkoja, laskun kuittaa valtio. Kymenlaakso ei saa korvausta takautuvasti. Valtio näyttää siis lähinnä rankaisevan Kymenlaaksoa liiasta innokkuudesta. Olisi hyvä, jos intomieltä myös palkittaisiin taloudellisesti.