Kouvolan teatterikenttä on monipuolinen kudelma, jossa kaikki osatekijät tavallaan tukevat toinen toisiaan. Kouvolan teatteri tarjoaa ammattilaisten esityksiä, ja kaikki harrastajateatterit täydentävät sen tarjontaa.
Teatterilaiset käyvät katsomassa toinen toistensa esityksiä, ja myös näyttelijät vierailevat naapurien esityksissä. Kesäaikaan tätä kaikkea täydentää melkoinen kesäteatteritarjonta. Teatterikenttämme suorastaan kuhisee, ja se on hyvä asia. Eikö niin? Täällä tapahtuu.
Nyt Kuusankosken teatterille pitäisi löytää 25 000 euroa vuokrarahaa, jotta toiminta voisi jatkua. Tulee mieleen, että onko Kuusankoskitalon teatterisalille jotain muuta käyttöä? Onko jokin muu taho vuokraamassa sitä itselleen? Jollei tällaista tahoa ole, onko se edullisempaa jättää tyhjilleen?
Kyse on siis vuokrarahoista. Nyt on säästetty kilpaa lämmityksessä ja sähkössä. Eikö se vaikuta vuokriin alentavasti? Eli kannattaisiko kaupungin tutkia, voisiko se alentaa teatterilta perimäänsä vuokraa?
Vai löytyisikö apu paikallisesta sähköyhtiöstä, KSS:stä. Viime syksynä yhtiö nosti pikavauhtia sähkön hinnan moninkertaiseksi. Korkeaa hintaa on nyt maksettu muutama kuukausi. Sähkön hinta lienee markkinoilla alentunut, mutta KSS:llä ei ole ollut samanlaista kiirettä hintojen alentamiseen kuin oli syksyllä niiden nostamiseen.
Tätä menoa kaupunki saa todennäköisesti melkoisen tuloutuksen sähköyhtiöltä. Vaikka tällä rahalla on monta ottajaa, voisiko siitä siirtää siivun Kuusankosken teatterille?
Kuusankosken teatterissa menee parhaillaan mainio näytelmä Mummun saappaassa soi fox. Tässä näytelmässä ei ole mitään muuta vikaa kuin harhaanjohtava nimi. Kuulemma moni on mennyt katsomaan sitä luullen, että se kertoo mummoista. Mutta eipä kerro, ei ainakaan paljoa.
Se kertoo nykyperheestä. Se kertoo siitä, mistä uutisissa lähes joka päivä kerrotaan. Siitä, miten lasten ja nuorten kanssa pitäisi tai ei pitäisi elää.
Ritva Sorvali