Olen viime viikkoina kiertänyt Kaakkois-Suomen vaalipiiriä laidasta laitaan ja yllättynyt siitä, kuinka vahvasti äänestäjien identiteetti kytkeytyy kotiseutuun. Kenties ajatellaan, että Kotkan tai Pieksämäen ongelmat ovat uniikkeja eikä niitä voi ymmärtää kukaan muu kuin paikkakuntalainen. Kotiseuturakkaus on ihana ja kannatettava asia, mutta alueen haasteiden ratkominen vaatii kuntatasolta irrottautumista.
Olen huomannut jopa kyräilyä naapuripitäjien kesken. Kutistuvassa taloudessa alueen kunnat alkavat kamppailla keskenään. Saako Mikkeli pitää keskussairaalansa vaiko Savonlinna? Nollasummapelissä toiseen osapuoleen suhtaudutaan kilpailijana, jonka menestyksen pelätään heikentävän omia mahdollisuuksia.
Kaakkois-Suomen erityispiirteet kuten muuttoliike kasvukeskuksiin, väestön ikääntyminen, markkinoiden ja työvoiman supistuminen, heikkenevä huoltosuhde ja alueiden saavutettavuus edellyttävät kuitenkin yhteistyötä.
Poteroitumista on nähtävissä muuallakin kuin kuntatasolla. Metsäteollisuus ei halua edes keskustella metsien käytön muutoksista. Metsänomistajat istuvat tiukasti yhdessä leirissä ja metsänsuojelijat toisessa. Myös kuilu pääkaupunkiseudun ja maakuntien välillä kasvaa.
Kun maailma polarisoituu, eduskuntaan tarvitaan sillanrakentajia. Kaakkois-Suomen alue nostetaan kasvu-uralle yhteistyöllä, ei vastakkainasettelulla. Asiat ratkaistaan sellaisten ihmisten toimesta, jotka kykenevät ottamaan etäisyyttä nurkkakkuntaisuuteen ja luomaan tiloja, joissa erilaiset näkemykset voivat tulla kuulluiksi.
Me kaikki kuitenkin pyrimme samaan – rakentamaan parempaa ja elinvoimaisempaa Suomea, jossa on hyvä elää.
Miisa Mink
Kansanedustajaehdokas (vihr.)
Etelä-Savo