Saappaat jalassa: Rupikonna yritti hurmata Minna Pyykön kutulammessa

Luontotoimittaja Minna Pyykkö on maalannut luontotilanteita pienestä pitäen. Helmikuun lopulla ilmestyvä luontokirja esittelee luontotoimittajan toisen minän - lahjakkaan kuvataiteilijan.

Minna Pyykkö ei lakkaa ihmettelemästä suomalaista luontoa. Helmikuun lopulla ilmestyy kirja, jossa on toistasataa Pyykön maalaamaa luontokuvaa.

Matti Tieaho

Viime vuonna radiosta ja televisiosta tuttu luontotoimittaja Minna Pyykkö promotoitiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi. Helmikuun alussa hän seisoo Helsingin Lauttasaaren eteläkärjessä. Aurinko lämmittää puseron läpi. Lunta ei ole missään, ja meri lainehtii kesäisesti rantakallioon.

Pyykkö ei ole lumettomasta sydäntalvesta moksiskaan. Hän muistuttaa, että Suomi on pitkä maa. Pohjoisempana on paljon lunta ja pakkasta. Kylmää ehtii tulla vielä eteläänkin ennen kevättä.

— Luonto on hyvin sopeutuvaista. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, Pyykkö kertoo Matti Tieahon toimittamassa Saappaat jalassa -podcastissä.

(Kuuntele jakso alla olevaa kuvalinkkiä klikkaamalla.)

Pyyköstä ei näy ilmastoahdistusta, mutta hän vakuuttaa ilmastonmuutoksen olevan totta.

— Yksi talvi ei vielä merkitse mitään, mutta nähtäväksi jää, miten pohjoinen luonto kestää lämpenevät olot.

Hän antaa vinkin, miten lumettomasta talvestakin voi ottaa irti elämyksiä. Metsästä löytyy nyt jotain, mikä loistaa smaragdin väreissä. — Nyt on loistava hetki mennä katsomaan sammalia. Niitä on 900 eri lajia Suomessa.

Kuulin allien laulavan

Pyyköltä ilmestyy helmikuun loppupuolella kirja Kuulin allien laulavan (Docendo). Suomalaista vuodenkiertoa esittelevässä teoksessa Pyykkö kertaa asioita, joihin on suomalaisten luontotutkijoiden kanssa vuosien saatossa törmännyt. — Idea oli, että teos liikkuu vuodenaikojen mukana.

Kirjassa on myös 120 maalausta, jotka Pyykkö on itse maalannut. — Kerron niillä hienoista hetkistä, jotka ovat luonnossa minua koskettaneet.

Teoksesta löytyy muun muassa vedenalainen näky rupikonnien kutulammesta. Näky jäi mieleen, kun Pyykkö sukelsi kuvaajan kanssa veden alle seuraamaan maanpinnalla jähmesäti liikkuvia sammakoita. Veden alla ne näyttivät pelottoman lennokkailta.

Minna Pyykön mielestä rupikonna on hurmaava otus.

Yksi rupikonnista tarttui tiukasti märkäpuvussa veden alla sukeltavan Pyykön sormeen. Hetki oli vaikuttava.

— Se piti tiukasti kiinni ja ajatteli varmaan, että olen oikea jättipotti, oikea unelmajättiläisnaaras. Se katseli kuparisilla silmillään minua vetoavasti.

Taianomainen laulu kevätyössä

Pyykön teoksessa on luonnollisesti mukana myös alli-tutkielma. Hän suorastaan hätkähtää, kun kuulee alleja sanottavan harmaiksi, mitättömiksi linnuiksi.

— Alli on Kalevalassa eniten toistettu lintu.

Allit ovat lähellä  toimittaja-kuvatateilija Pyykön sydäntä.

Lajin toistuvuutta kansalliseepoksessa voi selittää osin sillä, että alli-sana sopii hyvin kalevalaisiin runosäkeisiin. Pyykkö kuitenkin tähdentää, että alli on ollut suomalaisille tärkeä lintu, jonka muuttomatka yli Suomen on pantu aina merkille.

— Miten mahtavalta sen on täytynytkään ihmisistä tuntua vuosituhansia sitten, kun he ovat pitkän talven jälkeen kuulleet allin laulun. Miten taianomaiselta se on kevätyössä kuulostanut.

Töyhtötiaisen pitää näyttää töyhtötiaiselta

Alleista löytyy myös muita kerrostumia, jotka kiehtovat taiteilijaa. — Kalevalassa alli symboloi usein nuorta lintuja.

Pyykkö muistuttaa myös, että vesilinnut ylipäätään ovat uhanalaistumassa Suomessa.

— Plus se, että allit ovat todella kauniita lintuja.

Huuhkajanpoikaset.

Pyykkö korostaa, ettei hän yritä maalata lajitunnistusmaalauksia. Biologina hän kuitenkin on pitänyt huolta siitä, että lajit ovat tunnistettavia.

— Minulle on tärkeää, että maalatessani töyhtötiaista se myös näyttää töyhtötiaiselta.

Maalauksella esiin se, mihin teksti ei pysty

Pyykkö korostaa, että maalauksilla voidaan kertoa luonnosta jotain, mitä tekstin avulla on mahdotonta selittää. Maalaaminen avaa tekovaiheessa luontoa tehokkaasti myös tekijälle itselleen.

— Kun rupesin maalaamaan koivuja, rupesin ihan uudella tavalla katsomaan, miten ne oksat oikein menevät.

Vaikka Pyykkö on jututtanut luontoasiantuntijoita työkseen 1990-luvulta lähtien, innostus kotimaiseen luontoon ei ole hiipunut.

— Jollain lailla olen kokenut kotimaisen luonnon yhä hienompana. Se on Pandoran lipas, josta löytyy aina hämmästyttäviä juttuja.

Ainutlaatuista Suomessa on se, että monet lajit elävät täällä äärirajoillaan. Niiden sopeutumiskyky hämmästyttää hänet aina uudestaan.

Monin eri tavoin palkittu luontotoimittaja Minna Pyykkö on maalannut luontokuvia pienestä pitäen.

Minna Pyykkö

Luontotoimittaja ja taidemaalari.

Tuunetaan Ylen tv- ja radio-ohjelmista.

Koulutukseltaan kuvataiteilija, biologi ja psykologian maisteri.

Ympäristötoimittajien yhdistyksen Tiedonharava- ympäristöpalkinto vuonna 2011.

Suomen luonnonsuojeluliiton Kultainen sulka -tunnus vuonna 2014.

Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvonimi vuonna 2019.

Kirjatuotanto:

Minna Pyykkö: Kuulin allien laulavan (ilmestyy helmikuun lopulla 2020).

Juha Laaksonen ja Minna Pyykkö: Mietteliäs konna (2017).

Juha Laaksonen ja Minna Pyykkö: Ihmeitä Suomen luonnossa (2003).

Eikä Pyykkö ole hämmästelyissään yksin. Vaikka luonnontieteiden osaaminen Suomessa on maailmanhuippua, luonto yllättää tutkijat tämän tästä.

— Kun pintaa raaputetaan, ollaan taas sellaisten kysymysten äärellä, joista kukaan ei tiedä mitään.

Saappaat jalassa -poodcastin edellisessä jaksossa pienpetopyytäjä Tomi Nevalainen antoi vinkkejä minkin ja supikoiran pyyntiin.

Kuuntele ja tilaa Applen podcast -sovelluksessa

Kuuntele ja tilaa Spotifyssa

Kuuntele ja tilaa Google podcastseissa

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka